albatrossi

Albatrossi, ts. miehittämätön lentokone Puolan laivastolle

Puolan asevoimien teknisen modernisoinnin suunnitelman 2013-2022 toimintaohjelman "Kuvan ja satelliittien tunnistus" yksi tavoitteista koskee taktisen miehittämättömän pystysuoran nousu- ja laskukonekompleksin hankintaa koodinimellä " Albatros", joka on tarkoitettu käytettäväksi Puolan laivaston kansilla. Siten se on järjestelmä, jota käyttävät merimiehet ja tehtävät pääasiassa merellä.

Luultavasti ensimmäinen kysymys, joka herää mainittaessa aluksella lentävä alus, koskee sen rahdinkuljettajaa, ts. alus. Sen siirtymä, muotoilu, ohjaamon ja hallin mitat (jopa teleskooppinen) määräävät miehittämättömän lentokoneen taktiset ja tekniset parametrit. Puolan laivaston huono tila ja krooninen pula nykyaikaisista laivoista saattavat herättää epäilyksiä siitä, ettei lentokoneen UAV-hankinta tällaisissa olosuhteissa suju.

Hazard Perry, komentolaiva ORP Kontradmirał Xawery Czernicki ja pian partiolaiva ORP Ślązak. Puolustusministeriön ja puolustusministeriön asevalvontaviraston joulukuun päätökset eli paluu Mechnik-rannikon puolustuslaivanrakennusohjelman toimeenpanoon pakottavat kuitenkin uudet pinta-alukset takaisin asialistalle, joista tulee joko korvetteja tai fregatteja. , ja kolme niistä lisätään Puolan laivastoon vuoden 2025 jälkeen, kuten äskettäinen meriturvallisuusfoorumi osoitti. Voidaan siis olettaa, että taktinen "lyhyen kantaman taktisen luokan UAV pystysuoralla laukaisulla" hankitaan mechnikoveja ajatellen (jonka ohjelma oli myös vielä nousussa, kun Albatrossia spekuloitiin).

Taktinen, mikä se on?

Ennen kuin alamme pohtia, mitä parametreja ja laitteita tulevalla Albatrossilla tulisi olla, on tarpeen selvittää, mitä IU ymmärtää termillä "taktinen" UAV. Kantaman, lennon keston ja hyötykuorman osalta julkistetut vaatimukset ovat luonteeltaan yleisiä ja tiivistyvät ennätysominaisuuksiin, suurin, suurin, suurin. Sama koskee saavutettavia lentonopeuksia. Sanamuoto on kuitenkin vihje: On suositeltavaa, että yhden työlavan lentoonlähtöpaino ei ylitä 200 kg (MTOW - suurin lentoonlähtöpaino). Siten haluttu UAV on Naton luokituksen mukaan UAV-luokan I ja II välissä. Luokka I sisältää laitteet, jotka painavat alle 150 kg, ja luokka II - 150 - 600 kg. UAV:n massa ja mitat muunnetaan sen toimintasäteeksi, joka hyväksytyllä lentoonlähtöpainolla ME voidaan määrittää 100÷150 km:ksi. Tämä seuraa myös radion kantamasta. UAV:n tulee lentää aluksella olevien viestintäantennien (lennonohjaus ja tiedustelutiedonsiirto) peittoalueella (näkökentässä), tämä vaatimus sisältyy toimintavaatimuksiin tai se voi ylittää osan reitistä itsenäisesti, mukaan lukien tiedustelu, alustavan ohjelmoinnin jälkeen, mutta silloin se ei voi lähettää tiedustelutietoja reaaliajassa. Enintään 200 kilon lentoonlähtöpainolla Albatrossilla ei ole satelliittiviestintäjärjestelmää. Toinen mahdollisuus olisi signaalin välitys, mutta ensinnäkin sellaista vaatimusta ei ole, ja toiseksi tämä merkitsisi UAV:iden määrän kasvua aluksella, jos toisen lentävän UAV:n olisi järjestettävä välitys (toinen mahdollisuus on välittäminen toisen lentokoneen kautta, esimerkiksi miehitetty, mutta Puolan todellisuudessa nämä ovat puhtaasti teoreettisia näkökohtia).

Muiden spatiotemporaalisten indikaattoreiden osalta voidaan olettaa, että lentonopeus ei ylitä 200 km/h (risteilynopeus todennäköisesti hieman yli 100 km/h) ja lennon kesto on välillä ~ 4 ÷ 8 Yli 1000 metrin korkeus on mahdollista ylittää, mutta partiolennon korkeus on enintään muutama sata metriä. Tehtävän luonteen lisäksi näihin parametreihin vaikuttavat valitun UAV:n suunnittelu sekä hydrometeorologiset olosuhteet.

VTOL

Vitsailemalla ohjelmakoodinimen valinta osoittaa, että kantama ja lennon kesto ovat VTOL:in edelle. Loppujen lopuksi albatrossit ovat kuuluisia valtavien etäisyyksien kattamisesta siipiensä liukumisen ansiosta noin kolmen metrin jännevälillä (niiden "tekniset ominaisuudet" ovat lähempänä MQ-4C Tritonia kuin UAV:ta, jonka MO haluaa ostaa). Samat siivet estävät näitä lintuja nousemasta nopeasti ja helposti (niiden täytyy juosta) sekä tekemästä tarkkaa laskua johonkin pisteeseen. Ja albatrossit ovat myös tunnettuja tästä kömpelyydestä maassa.

Mutta vakavasti, pystysuoran nousun ja laskeutumisen olosuhteet laivan kannelta rajoittavat mahdollisia rakennejärjestelmiä, joihin tulevaisuuden Albatrossi voidaan rakentaa. Yksinkertaisin ratkaisu olisi miehittämätön helikopteri. Tällaiset koneet ovat suosittuja kaikkialla maailmassa Albatrossin kaltaisissa sovelluksissa. Tietysti on olemassa avantgardisempia tai epätavallisia lentoonlähtö- ja laskumenetelmiä. Koneiden kehittäminen, joka määritellään englanninkielisellä lyhenteellä VTOL (tai V / STOL), on osa ilmailun historiaa, joka ei kuitenkaan ole tämän artikkelin aihe. Riittää, kun todetaan, että vuosikymmenten aikana on testattu erilaisia ​​ideoita siirtymiseen pystysuorasta lennosta eteenpäin ja päinvastoin, ja vain muutama niistä on toteutunut. Pääasiassa lentokoneen ohjaamisen mahdollistavan elektroniikan kehityksen vuoksi. Jotkut näistä ideoista ovat muuttuneet (ainakin testausvaiheessa) miehittämättömiksi ajoneuvoiksi. Samaan aikaan, jos otamme huomioon kokeelliset, siviili- tai kaupalliset miehittämättömät ilma-alukset, ei luultavasti ole olemassa yhtään propulsio-liukukonejärjestelmää, jota ei olisi testattu.