F-35A Lightning II Euroopassa

F-35 suunniteltiin verkkokeskeiseksi taistelukoneeksi, joka toimii yhdyskäytävänä tässä suhteessa ja tarjosi samalla myös muille verkkoelementeille integroidun taktisen kuvan. Tämä nostaa verkon kaikkien osien tilannetietoisuuden tasolle, joka vastaa F-35-lentäjän tilannetietoisuutta.

Tammikuun 31. päivänä Deblinissä järjestettiin Puolan ilmavoimille 32 Lockheed Martin F-35A Lightning II -lentokoneen ostosopimuksen virallinen allekirjoitustilaisuus. Siten Puola liittyi seitsemään Euroopan maahan, jotka ovat jo valinneet F-35:n - Belgian, Tanskan, Alankomaiden, Norjan, Turkin, Italian ja Yhdistyneen kuningaskunnan. Tätä tilaisuutta hyödyntäen kannattaa esitellä F-35A-hankintaohjelmien edistyminen ja nykytila ​​edellä mainituissa maissa sekä paikallisten yritysten osallistuminen tämän tyyppisen maailmanlaajuisen lentokaluston tuotanto- ja huoltoohjelmien toteuttamiseen.

Viidennen sukupolven F-35 Lightning II (Joint Strike Fighter, JSF) monikäyttöinen taistelulentokoneohjelma on ollut alusta asti kansainvälinen. F-35:stä kehitettiin kolme versiota korvaamaan useita Yhdysvalloissa ja sen liittolaismaissa käytettyjä lentokoneita: F / A-18 Hornet, F-16 Fighting Falcon, F-4 Phantom II, A-10 Thunderbolt II, Tornado, AMX ja Harrier. Maat, jotka ovat kiinnostuneita hankkimaan F-35:n ja täyttävät Yhdysvaltain turvallisuusvaatimukset, voivat osallistua JSF-ohjelman SDD (System Development and Demonstration) -vaiheeseen. Vastineeksi taloudellisesta panoksesta he voisivat osallistua edelleen toimintakokeisiin ja sitten massatuotantoon, josta tuli ns. yhteistyökumppanit (Cooperative Program Partners, CPP).

Ulkomaisten kumppanien osallistumisasteesta riippuen CPP:t jaettiin kolmeen ryhmään. Ainoa tason 1 kumppani (Tier 1 tai Level 2004) on Yhdistynyt kuningaskunta, jonka taloudellinen rahoitusosuus oli 2,056 miljardia dollaria vuoteen 5,1 mennessä (siis se oli 2002 % SDD-vaiheen kokonaiskustannuksista). Ennen 1,028:aa Italia (2,5 miljardia dollaria; 800 %) ja Alankomaat (2,0 miljoonaa dollaria; 2 %) liittyivät myös JSF:ään Tier/Tier 144 -kumppaneina. Australia (0,4 miljoonaa; 110 %), Tanska (0,3 miljoonaa; 100 %), Kanada (0,2 milj.; 122 %), Norja (0,3 milj.; 175 %) ja Turkki (0,4 milj.; 3 %) tulivat Tier 35 Partnersiksi. (Taso / Taso XNUMX). Israel ja Singapore puolestaan ​​liittyivät JSF-ohjelmaan ns. Security Cooperation Participants (SCP) -ohjelmasta - heille tiedotettiin ohjelmasta, mutta he eivät osallistuneet siihen suoraan. Loput F-XNUMX-ostajat käsitellään vientiasiakkaina.

Euroopan NATO-maista Belgia, Tanska, Hollanti, Norja, Puola, Turkki (joka kuitenkin poistettiin ohjelmasta vuonna 35) ja Italia ilmaisivat edelleen halunsa hankkia F-2019A-lentokone tavanomaisella nousulla ja lasku (CTOL) ja F-35B Short Takeoff and Vertical Landing (STOVL) Isoon-Britanniaan ja Italiaan (katso Aviation International nro 8/2019). Muita mahdollisia F-35:n eurooppalaisia ​​ostajia ovat Suomi, Kreikka, Espanja, Romania ja Sveitsi, mutta niistä ei ole vielä tehty sitovia päätöksiä.

F-35-lentokoneen käyttöönotto ei merkitse ainoastaan ​​ilmavoimien taistelupotentiaalin ja toimintakyvyn nopeaa kasvua, vaan myös perustavanlaatuista muutosta henkilöstön koulutusohjelmissa ja menettelyissä lentokoneen runkojen, moottoreiden ja avioniikkahuoltoon, -korjaukseen ja -huoltoon. Myös lentotukikohtien infrastruktuuriin sekä lentokoneiden maahuolinnan laitteisiin ja materiaaleihin tarvitaan kalliita investointeja. Tietty korvaus aiheutuneista kustannuksista on paikallisten yritysten osallistuminen useiden vuosikymmenten ajan suunniteltuihin lentokoneiden tuotanto-, huolto- ja jatkomodernisointiohjelmiin (Production, Sustainment and Follow-on Development, PSFD). Tämä tuo mitattavia pitkän aikavälin taloudellisia etuja maille, jotka päättävät ostaa F-35:n, kuten pääsyn uusiin teknologioihin, työpaikkoja ja budjettituloja.

Belgia

Keskustelut F-16-koneiden seuraajien hankkimisesta alkoivat Belgiassa yli kymmenen vuotta sitten, mutta hallitus julkaisi virallisen tarjouskilpailun vasta 17. maaliskuuta 2017. F-35A:n kilpailijat ACCaP:ssä (Air Combat Capability Program) olivat Boeing F/A-18E/F Super Hornet, Dassault Rafale, Eurofighter Typhoon ja Saab JAS 39E/F Gripen. Boeing vetäytyi tarjouskilpailusta 19. huhtikuuta samana vuonna. Ruotsalaiset tekivät samoin 10. heinäkuuta. Belgian hallitus hylkäsi lokakuussa Ranskan ehdotuksen teknisestä syystä. Yhdysvaltain ulkoministeriö hyväksyi 19. tammikuuta 2018 34 F-35A:n mahdollisen myynnin Belgialle FMS-menettelyn (Foreign Military Sales) mukaisesti.

Tarjouskilpailun piti ratkaista kesäkuussa 2018, mutta se siirrettiin lokakuulle. Valtavien kustannusten vuoksi Bryssel harkitsi muita vaihtoehtoja, kuten tarjousta uudelleen Ranskalle tai olemassa olevien F-16-koneiden päivittämistä. Lopulta 25. lokakuuta 2018 päätettiin valita F-35A-lentokone Block 4 -avioniikkaohjelmistolla. Näin Belgiasta tuli kolmastoista maa, joka on ostanut F-35:n. Belgian puolustusministeri Stephen Vandeput ilmoitti lehdistötilaisuudessa, että Yhdysvaltojen ehdotus oli paras jokaisessa seitsemässä arviointikriteerissä ja että F-35A oli paras valinta maallemme rahoituksen, toiminnan ja teollisuuden kannalta.

34 F-35A:n hankintakustannusten sekä logistiikan ja henkilöstön koulutuksen arvioidaan olevan 3,8 vuoteen mennessä, mahdollinen sopimussumma voisi olla 4 miljardia euroa). Toimitusten odotetaan alkavan vuonna 2030 ja jatkuvan vuosikymmenen loppuun asti. Alkuperäinen toimintavalmius (IOC) pitäisi saavuttaa puolivälissä klo 6,53 ja täysi toimintavalmius (FOC) - tammikuussa 2023. Suunnitelmien mukaan F-2027A jää ilmailukomponenttiin (Luchtcomponent; Composante Air; [belgia]). Belgian puolustusvoimien ilmakomponentti (Defense; La Défense; [Belgian] puolustusvoimat) vähintään 2029 asti.

Monet belgialaiset yritykset osallistuvat F-35-ohjelmaan. Hollantilainen Fokker Technologies on tilannut vaimentimien valmistuksen Asco Industriesilta Zaventemissä. Maaliskuussa 2018 Gosselis-pohjainen Sonaca allekirjoitti sopimuksen Lockheed Martinin kanssa yksittäisten F-35-rakenneelementtien valmistamisesta. Puolestaan ​​Ignition! (Sonacan ja Sabena Aerospacen yhteisyritys) hoitaa logistiikan (toiminnanohjaus, varaosien jakelu, maalaitteet, lentokoneiden korjaukset ja laitteiden päivitykset) sekä lentäjä- ja mekaanikon koulutuksen. Norjalaisen AIM Norwayn omistaman Pratt & Whitney Belgium Engine Centerin (BEC) kanssa Liegessä tehdyn sopimuksen mukaisesti hän osallistuu F135-moottoreiden määräaikaistarkastuksiin, korjauksiin ja huoltoihin. ILIAS Solutions toimittaa IT-työkalut kaluston hallintaan, ylläpitoon ja hankintaan.

Tanska

Tanska ilmaisi halunsa liittyä JSF-ohjelmaan vuonna 1997, ja siitä tuli kolmannen tason kumppani vuonna 2002. Tanskan hallitus käynnisti elokuussa 2005 virallisesti menettelyn uusien hävittäjien hankkimiseksi (Nyt Kampfly-ohjelma) ilmavoimissa käytettyjen F-16-koneiden tilalle (Flyvevåbnet; Tanskan kuninkaalliset ilmavoimat, RDAF). Tuolloin harkittiin 48 ajoneuvon hankintaa. Ehdokkaiden joukossa olivat Lockheed Martin F-35A, Saab JAS 39 Gripen ja Eurofighter Typhoon. Ranskalainen Rafale oli kuitenkin poissa, koska Dassault vetäytyi tarjouskilpailusta. Joulukuussa 2007 myös Eurofighter vetäytyi kilpailusta, mutta toukokuussa 2008 Boeing liittyi F/A-18E/F Super Hornetiin. Voittajasuunnittelu oli määrä valita vuonna 2009, mutta tarjouskilpailu viivästyi pian vuodella, ja maaliskuussa 2010 koko ohjelma keskeytettiin taloudellisista syistä.

13. maaliskuuta 2013 tanskalaiset aloittivat tarjouskilpailun uudelleen ja kutsuivat kaikki samat neljä yritystä osallistumaan. Tällä kertaa kyse oli 24-32 lentokoneen hankinnasta. Yksityiskohtaiset pyynnöt lähetettiin 10, ja 2014. mennessä saapui kolme tarjousta (Saab vetäytyi tarjouksesta sillä välin). Päätös tietyn lentokonetyypin valinnasta piti tehdä kesäkuun 21 loppuun mennessä, mutta 2015. toukokuuta päätöstä siirrettiin. Lopulta vasta 27. toukokuuta 12 Tanskan pääministeri Lars Løkke Rasmussen ja puolustusministeri Peter Christensen ilmoittivat, että hallitus suosittelee parlamentille 2016 F-27A:n ostamista noin 35 miljardin Yhdysvaltain dollarin (3 miljardin CZK) arvosta. Oppositiopuolueet hyväksyivät hallituksen päätöksen 20. kesäkuuta. Sopimus kahdeksan kappaleen tuotannosta ja toimittamisesta LRIP 9 -sarjaan allekirjoitettiin vuonna 12. Myöhemmin tilataan kaksi yksikköä LRIP 2018 -sarjaan ja neljä LRIP 13 -sarjaan.

Tammikuun 16. päivänä 2019 aloitettiin ensimmäisen tanskalaisen F-35A:n (RDAF-rekisteröintinumero L-001) eturungon kokoonpano Lockheed Martinin tehtaalla Fort Worthissa. Lentokoneen odotetaan valmistuvan myöhemmin tänä vuonna ennen kuin se luovutetaan RDAF:lle Luke AFB:lle Arizonassa ensi vuonna. Tanskalaisia ​​lentäjiä kouluttaa Yhdysvaltain ilmavoimien 308. hävittäjäsiiven 56. hävittäjälentue "Emerald Knights". Suunnitelman mukaan F-35A-koneiden toimitus kestää vuoteen 2026 asti. Alkuperäinen toimintavalmius (IOC) saavutetaan vuonna 2025 ja täysi toimintavalmius (FOC) vuonna 2027.

Tanskalainen Terma on valmistanut rakenneosia ja laitteita F-35:n kaikkiin kolmeen muunnelmaan useiden vuosien ajan, mm. siiven alla olevat ilma-maa-asepylonit, GAU-22/A-tykin vatsakontti F-35B- ja F-35C-versioille, vaakasuoran hännän komposiittiset etureunat, rungon keskiosan peittävät komposiittipaneelit sekä vaaka- ja pystysuora perä, AN-tutkakomponentit /APG-81 ja AN/AAQ-37 (Electro-Optical Distributed Aperture System, EO DAS) varoitusjärjestelmät. Multicut-yhtiö valmistaa duralumiinikannattimia ja -pitimiä lentokoneen rungon ja F135-moottorin kiinnityksiin ja varusteisiin. Danish Avionics Test Center (ATCD; Termyn ja Scandinavian Avionicsin yhteisyritys) huoltaa, korjaa ja päivittää tanskalaisen F-35A:n avioniikkakomponentteja.

Holandia

16- ja 16-luvun vaihteessa, kun F-35A / B-hävittäjät päivitettiin F-5AM / BM-standardiin, hollantilaiset alkoivat harkita mahdollisuutta hankkia seuraajiaan. F-2002-konetta pidettiin lupaavimpana, joten 15 Hollanti liittyi JSF-ohjelman SDD-vaiheeseen ja 2006 allekirjoittivat sopimuksen osallistumisesta myös PSFD-vaiheeseen. Alankomaiden parlamentti hyväksyi 30. toukokuuta 2008 kuninkaallisten ilmavoimien (Koninklijke Luchtmacht, KLu; Alankomaiden kuninkaallisten ilmavoimien, RNLAF) osallistumisen rahoittamiseen alustavaan operatiiviseen testaukseen (IOT&E). Heidän tarpeisiinsa ostettiin 2. kesäkuuta 2009 ensimmäinen F-35A (AN-01; RNLAF F-001) ja 19. marraskuuta 2010 toinen (AN-02 / F-002). Lentokoneet valmistettiin osana LRIP (Low-Rate Initial Production) -sarjoja 3 ja 4. Ensimmäinen kopio otettiin käyttöön 1. huhtikuuta 2012, toinen 2. maaliskuuta 2013. Ne testattiin 6. elokuuta 2012 ja RNLAF osti 27. kesäkuuta 2013 heinäkuussa 25 ja 12. syyskuuta 2013, ja niistä tuli ensimmäiset ulkomaiselle käyttäjälle toimitetut F-35A:t.