Etsiä, kuunnella ja haistaa

"Vuosikymmenen sisällä löydämme vakuuttavia todisteita elämästä Maan ulkopuolella", viraston tiedejohtaja Ellen Stofan sanoi NASAn Habitable Worlds in Space -konferenssissa huhtikuussa 2015. Hän lisäsi, että kiistattomat ja määrittelevät tosiasiat maan ulkopuolisen elämän olemassaolosta kerätään 20-30 vuoden kuluessa.

"Tiedämme, mistä etsiä ja miten etsiä", Stofan sanoi. "Ja koska olemme oikeilla jäljillä, ei ole syytä epäillä, että löydämme etsimämme." Mitä taivaankappaleella tarkalleen ottaen tarkoitettiin, viraston edustajat eivät täsmentäneet. Heidän väitteensä mukaan kyseessä voi olla esimerkiksi Mars, toinen aurinkokunnan esine tai jonkinlainen eksoplaneetta, vaikka jälkimmäisessä tapauksessa on vaikea olettaa, että ratkaisevia todisteita saadaan vain yhden sukupolven aikana. Ehdottomasti Viime vuosien ja kuukausien löydöt osoittavat yhden asian: vettä - ja nestemäisessä tilassa, jota pidetään välttämättömänä edellytyksenä elävien organismien muodostumiselle ja säilymiselle - on aurinkokunnassa runsaasti.

"Vuoteen 2040 mennessä olemme löytäneet maan ulkopuolisen elämän", toisti NASAn Seth Szostak SETI-instituutista lukuisissa tiedotusvälineissään. Emme kuitenkaan puhu kosketuksesta vieraan sivilisaatioon - viime vuosina olemme kiehtoneet uudet löydöt juuri elämän olemassaolon edellytyksistä, kuten nestemäiset vesivarat aurinkokunnan kappaleissa, altaiden jäljet. ja purot. Marsissa tai Maan kaltaisten planeettojen läsnäolo tähtien elämävyöhykkeillä. Joten kuulemme elämää edistävistä olosuhteista ja jälkistä, useimmiten kemiallisista. Ero nykyhetken ja muutaman vuosikymmenen takaisen välillä on se, että nyt jalanjäljet, merkit ja elämän olosuhteet eivät ole poikkeuksellisia lähes missään, ei edes Venuksella tai Saturnuksen kaukaisten kuuiden suolissa.

Tällaisten vihjeiden löytämiseen käytettävien työkalujen ja menetelmien määrä kasvaa. Kehitämme havainnointi-, kuuntelu- ja ilmaisumenetelmiä eri aallonpituuksilla. Viime aikoina on puhuttu paljon kemiallisten jälkien, elämän merkkien etsimisestä jopa hyvin kaukaisten tähtien ympäriltä. Tämä on meidän "nuuskimme".

Erinomainen kiinalainen katos

Laitteemme ovat suurempia ja herkempiä. Syyskuussa 2016 jättiläinen otettiin käyttöön. Kiinalainen radioteleskooppi NOPEASTIjonka tehtävänä on etsiä elämän merkkejä muilta planeetoilta. Tiedemiehet ympäri maailmaa asettavat suuria toiveita hänen työhönsä. "Se pystyy tarkkailemaan nopeammin ja kauemmas kuin koskaan ennen maan ulkopuolisten tutkimusten historiassa", sanoi Douglas Vakoch, puheenjohtaja. METI International, organisaatio, joka on omistautunut ulkomaalaisten älykkyyden muotojen etsimiseen. NOPEA näkökenttä on kaksi kertaa suurempi kuin Arecibo-teleskooppi Puerto Ricossa, joka on ollut kärjessä viimeiset 53 vuotta.

FAST-katoksen (palloteleskooppi viidensadan metrin aukolla) on halkaisijaltaan 500 m. Se koostuu 4450 kolmionmuotoisesta alumiinipaneelista. Sen pinta-ala on verrattavissa kolmeenkymmeneen jalkapallokenttään. Työskennelläkseen hän tarvitsee täydellisen hiljaisuuden 5 km:n säteellä, siksi lähes 10 ihmistä lähialueelta siirrettiin. ihmiset. Radioteleskooppi sijaitsee luonnonaltaassa eteläisessä Guizhoun maakunnassa vihreiden karstimuodostelmien kauniiden maisemien keskellä.

Kuitenkin ennen kuin FAST voi kunnolla tarkkailla maan ulkopuolista elämää, se on ensin kalibroitava kunnolla. Siksi hänen työnsä kaksi ensimmäistä vuotta on omistettu pääasiassa esitutkimukselle ja sääntelylle.

Miljonääri ja fyysikko

Yksi tunnetuimmista viimeaikaisista projekteista älykkään elämän etsimiseksi avaruudessa on brittiläisten ja amerikkalaisten tutkijoiden projekti, jota tukee venäläinen miljardööri Juri Milner. Liikemies ja fyysikko on käyttänyt 100 miljoonaa dollaria tutkimukseen, jonka odotetaan kestävän vähintään kymmenen vuotta. "Yhdessä päivässä keräämme yhtä paljon dataa kuin muut vastaavat ohjelmat ovat keränneet vuodessa", Milner sanoo. Fyysikko Stephen Hawking, joka on mukana hankkeessa, sanoo, että etsinnässä on järkeä nyt, kun niin monia Auringon ulkopuolisia planeettoja on löydetty. "Avaruudessa on niin paljon maailmoja ja orgaanisia molekyylejä, että näyttää siltä, ​​että siellä voi olla elämää", hän kommentoi. Hanketta kutsutaan tähän mennessä suurimmaksi tieteelliseksi tutkimukseksi, joka etsii merkkejä älykkäästä elämästä Maan ulkopuolella. Kalifornian Berkeleyn yliopiston tutkijoiden johtamana se saa laajan pääsyn kahteen maailman tehokkaimpaan teleskooppiin: vihreä pankki Länsi-Virginiassa ja Teleskooppipuistot Uudessa Etelä-Walesissa, Australiassa.

Voimme tunnistaa kehittyneen sivilisaation kaukaa:

• kaasujen, erityisesti ilman epäpuhtauksien, kloorifluorihiilivetyjen, hiilidioksidin, metaanin, ammoniakin läsnäolo;
• valot ja valon heijastukset sivilisaation rakentamista esineistä;
• lämmön hajoaminen;
• voimakkaat säteilypäästöt;
• salaperäiset esineet - esimerkiksi suuret asemat ja liikkuvat alukset;
• sellaisten rakenteiden olemassaolo, joiden muodostumista ei voida selittää luonnollisilla syillä.

Milner esitteli toisen aloitteen nimeltä. Hän lupasi maksaa miljoona dollaria. palkinnot kaikille, jotka luovat avaruuteen lähetettäväksi erityisen digitaalisen viestin, joka edustaa parhaiten ihmiskuntaa ja maapalloa. Ja Milner-Hawking-kakson ideat eivät lopu tähän. Äskettäin tiedotusvälineet raportoivat projektista, joka sisältää laser-ohjatun nanokoettimen lähettämisen tähtijärjestelmään, joka saavuttaa ... viidenneksen valon nopeudesta!

avaruuskemia

Mikään ei ole lohdullisempaa niille, jotka etsivät elämää ulkoavaruudesta, kuin tunnettujen "tuttujen" kemikaalien löytäminen avaruuden ulkopuolelta. Jopa vesihöyryn pilviä "Rippua" ulkoavaruudessa. Muutama vuosi sitten tällainen pilvi löydettiin kvasaarin PG 0052+251 ympäriltä. Nykyajan tietämyksen mukaan tämä on suurin tunnettu vesisäiliö avaruudessa. Tarkat laskelmat osoittavat, että jos kaikki tämä vesihöyry tiivistyisi, vettä olisi 140 biljoonaa kertaa enemmän kuin vettä kaikissa maapallon valtamerissä. Tähtien joukosta löydetyn "vesisäiliön" massa on 100 XNUMX. kertaa auringon massa. Se, että jossain on vettä, ei tarkoita, että siellä olisi elämää. Jotta se kukoistaa, sen on täytettävä monia erilaisia ​​ehtoja.

Viime aikoina kuulemme melko usein orgaanisten aineiden tähtitieteellisistä "löydöistä" avaruuden syrjäisissä kulmissa. Esimerkiksi vuonna 2012 tutkijat löysivät noin XNUMX valovuoden etäisyydeltä meistä hydroksyyliamiinijoka koostuu typpi-, happi- ja vetyatomeista ja yhdistettynä muihin molekyyleihin pystyy teoriassa muodostamaan elämän rakenteita muilla planeetoilla.

Orgaaniset yhdisteet MWC 480 -tähteä kiertävässä protoplanetaarisessa kiekossa.

Metyylisyanidi (CH₃CN) я syaaniasetyleeni (HC₃N), jotka olivat MWC 480 -tähteä kiertävässä protoplanetaarisessa kiekossa, jonka amerikkalaisen Harvard-Smithsonian Center for Astrophysics (CfA) löysivät vuonna 2015, on toinen vihje siitä, että avaruudessa saattaa olla kemiaa ja biokemian mahdollisuus. Miksi tämä suhde on niin tärkeä löytö? Ne olivat läsnä aurinkokunnassamme silloin, kun maapallolla syntyi elämää, ja ilman niitä maailmamme ei luultavasti näyttäisi siltä miltä se näyttää nykyään. Itse tähti MWC 480 on kaksinkertainen massamme tähteemme verrattuna ja se on noin 455 valovuoden päässä Auringosta, mikä ei ole paljon verrattuna avaruudesta löydettyihin etäisyyksiin.

Äskettäin, kesäkuussa 2016, tutkijat ryhmästä, johon kuuluivat mm. Brett McGuire NRAO-observatoriosta ja professori Brandon Carroll Kalifornian teknologiainstituutista, havaitsivat jälkiä monimutkaisista orgaanisista molekyyleistä, jotka kuuluvat ns. kiraalisia molekyylejä. Kiraalisuus ilmenee siinä, että alkuperäinen molekyyli ja sen peiliheijastus eivät ole identtisiä ja, kuten kaikkia muitakin kiraalisia esineitä, ei voida yhdistää translaatiolla ja kiertoliikkeellä avaruudessa. Kiraalisuus on ominaista monille luonnollisille yhdisteille - sokereille, proteiineille jne. Toistaiseksi emme ole nähneet yhtäkään niistä, paitsi maapallolla.

Nämä löydöt eivät tarkoita, että elämä olisi peräisin avaruudesta. He kuitenkin ehdottavat, että ainakin osa sen syntymiseen tarvittavista hiukkasista voi muodostua siellä, ja ne voivat sitten kulkea planeetoille meteoriittien ja muiden esineiden mukana.

Elämän värit

Ansaittu Kepler-avaruusteleskooppi osallistui yli sadan maanpäällisen planeetan löytämiseen ja sillä on tuhansia eksoplaneettaehdokkaita. Vuodesta 2017 lähtien NASA aikoo käyttää toista avaruusteleskooppia, Keplerin seuraajaa. Transiting Exoplanet Exploration Satellite, TESS. Sen tehtävänä on etsiä Auringon ulkopuolisia planeettoja matkalla (eli kulkevat vanhempien tähtien läpi). Lähettämällä sen korkealle elliptiselle kiertoradalle Maan ympäri, voit skannata koko taivaalta planeettoja, jotka kiertävät kirkkaita tähtiä välittömässä läheisyydessämme. Tehtävä kestää todennäköisesti kaksi vuotta, ja sen aikana tutkitaan noin puoli miljoonaa tähteä. Tämän ansiosta tutkijat odottavat löytävänsä useita satoja Maan kaltaisia ​​planeettoja. Muita uusia työkaluja, kuten esim. James Webbin avaruusteleskooppi (James Webb Space Telescope) pitäisi seurata ja kaivaa jo tehtyjä löytöjä, tutkia ilmakehää ja etsiä kemiallisia vihjeitä, jotka voivat myöhemmin johtaa elämän löytämiseen.

Hanke Transiting Exoplanet Survey Satellite - Visualisointi

Sikäli kuin tiedämme suunnilleen mitä niin sanotut elämän biosignatuurit ovat (esimerkiksi hapen ja metaanin läsnäolo ilmakehissä), ei tiedetä, mitkä näistä kemiallisista signaaleista ovat peräisin kymmenien ja satojen valon etäisyydeltä. vuosi lopulta päättää asian. Tiedemiehet ovat yhtä mieltä siitä, että hapen ja metaanin läsnäolo samanaikaisesti on vahva edellytys elämälle, koska ei ole tunnettuja elottomia prosesseja, jotka tuottaisivat molempia kaasuja samanaikaisesti. Kuitenkin, kuten käy ilmi, eksosatelliitit, mahdollisesti kiertävät eksoplaneetat (kuten ne tekevät useimpien aurinkokunnan planeettojen ympärillä), voivat tuhota tällaiset allekirjoitukset. Sillä jos Kuun ilmakehä sisältää metaania ja planeetat happea, niin välineemme (kehitysvaiheensa nykyisessä vaiheessa) voivat yhdistää ne yhdeksi happi-metaani-signatuuriksi huomaamatta eksokuuta.

Ehkä meidän ei pitäisi etsiä kemiallisia jälkiä, vaan väriä? Monet astrobiologit uskovat, että halobakteerit olivat planeettamme ensimmäisten asukkaiden joukossa. Nämä mikrobit absorboivat vihreää säteilyspektriä ja muuttivat sen energiaksi. Toisaalta ne heijastivat violettia säteilyä, minkä ansiosta planeetallamme oli avaruudesta katsottuna juuri tämä väri.

Vihreän valon imemiseen käytetään halobakteereja verkkokalvo, eli visuaalinen violetti, joka löytyy selkärankaisten silmistä. Ajan myötä hyväksikäyttöbakteerit alkoivat kuitenkin hallita planeetallamme. klorofyllijoka imee violettia valoa ja heijastaa vihreää valoa. Siksi maapallo näyttää siltä, ​​miltä se näyttää. Astrologit spekuloivat, että muissa planeettajärjestelmissä halobakteerit voivat jatkaa kasvuaan, joten he spekuloivat etsi elämää violeteilta planeetoilta.

Tämän värisiä esineitä näkee todennäköisesti edellä mainittu James Webb -teleskooppi, jonka on määrä laukaista vuonna 2018. Tällaisia ​​esineitä voidaan kuitenkin tarkkailla, jos ne eivät ole liian kaukana aurinkokunnasta ja planeettajärjestelmän keskustähti on tarpeeksi pieni, jotta se ei häiritse muita signaaleja.

Muut alkuperäiset organismit Maan kaltaisella eksoplaneetalla, erittäin todennäköisesti, kasvit ja levät. Koska tämä tarkoittaa pinnan, sekä maan että veden, ominaista väriä, kannattaa etsiä tiettyjä värejä, jotka ilmaisevat elämää. Uuden sukupolven kaukoputkien pitäisi havaita eksoplaneettojen heijastuma valo, joka paljastaa niiden värit. Esimerkiksi Maata avaruudesta tarkkailtaessa voidaan nähdä suuri annos säteilyä. lähellä infrapunasäteilyäjoka on peräisin kasvillisuuden klorofyllistä. Tällaiset signaalit, jotka vastaanotetaan eksoplaneettojen ympäröimän tähden läheisyydessä, osoittaisivat, että "siellä" voisi myös olla jotain kasvavaa. Vihreä ehdottaisi sitä vieläkin voimakkaammin. Alkuperäisten jäkälien peittämä planeetta olisi varjossa sappi.

Tiedemiehet määrittävät eksoplaneettojen ilmakehän koostumuksen edellä mainitun kauttakulun perusteella. Tämä menetelmä mahdollistaa planeetan ilmakehän kemiallisen koostumuksen tutkimisen. Yläilmakehän läpi kulkeva valo muuttaa spektriään - tämän ilmiön analyysi antaa tietoa siellä olevista alkuaineista.

University College Londonin ja University of New South Walesin tutkijat julkaisivat vuonna 2014 Proceedings of the National Academy of Sciences -lehdessä kuvauksen uudesta, tarkemmasta menetelmästä, jolla analysoidaan metaani, yksinkertaisin orgaanisista kaasuista, joiden läsnäolo tunnustetaan yleisesti merkkinä mahdollisesta elämästä. Valitettavasti nykyaikaiset metaanin käyttäytymistä kuvaavat mallit eivät ole läheskään täydellisiä, joten metaanin määrää kaukaisten planeettojen ilmakehässä yleensä aliarvioidaan. DiRAC () -projektin ja Cambridgen yliopiston uusimpien supertietokoneiden avulla on mallinnettu noin 10 miljardia spektriviivaa, jotka voidaan yhdistää metaanimolekyylien säteilyn absorptioon jopa 1220 °C:n lämpötiloissa. . Uusien linjojen luettelo, noin 2 kertaa pidempi kuin aikaisemmat, mahdollistaa metaanipitoisuuden paremman tutkimuksen erittäin laajalla lämpötila-alueella.

Metaani merkitsee elämän mahdollisuutta, kun taas toinen paljon kalliimpi kaasu happi - käy ilmi, että elämän olemassaolosta ei ole takeita. Tämä kaasu maapallolla tulee pääasiassa fotosynteettisistä kasveista ja levistä. Happi on yksi tärkeimmistä elämän merkeistä. Tiedemiesten mukaan voi kuitenkin olla virhe tulkita hapen läsnäolo vastaavaksi elävien organismien läsnäoloa.

Viimeaikaiset tutkimukset ovat tunnistaneet kaksi tapausta, joissa hapen havaitseminen kaukaisen planeetan ilmakehässä voi antaa väärän kuvan elämän olemassaolosta. Molemmissa happea muodostui seurauksena ei-abioottiset tuotteet. Yhdessä analysoimissamme skenaarioissa Aurinkoa pienemmän tähden ultraviolettivalo voi vahingoittaa eksoplaneetan ilmakehässä olevaa hiilidioksidia vapauttaen siitä happimolekyylejä. Tietokonesimulaatiot ovat osoittaneet, että CO:n hajoaminen₂ antaa ei vain₂, mutta myös suuri määrä hiilimonoksidia (CO). Jos tätä kaasua havaitaan voimakkaasti eksoplaneetan ilmakehän hapen lisäksi, se voi olla merkki väärästä hälytyksestä. Toinen skenaario koskee pienimassaisia ​​tähtiä. Niiden lähettämä valo edistää lyhytikäisten O-molekyylien muodostumista.₄. Heidän löytönsä O:n vieressä₂ sen pitäisi myös herättää hälytys tähtitieteilijöille.

Etsitään metaania ja muita jälkiä

Pääkulkumuoto kertoo vain vähän itse planeettasta. Sen avulla voidaan määrittää sen koko ja etäisyys tähdestä. Säteittäisen nopeuden mittausmenetelmä voi auttaa määrittämään sen massan. Näiden kahden menetelmän yhdistelmä mahdollistaa tiheyden laskemisen. Mutta onko mahdollista tutkia eksoplaneetta tarkemmin? Osoittautuu, että on. NASA osaa jo paremmin tarkastella planeettoja, kuten Kepler-7 b, joita varten Kepler- ja Spitzer-teleskooppeja on käytetty ilmakehän pilvien kartoittamiseen. Kävi ilmi, että tämä planeetta on liian kuuma tuntemillemme elämänmuodoille, ja sen lämpötilat vaihtelevat 816-982 °C:n välillä. Kuitenkin sellaisen yksityiskohtaisen kuvauksen tosiasia on suuri askel eteenpäin, kun otetaan huomioon, että puhumme maailmasta, joka on sadan valovuoden päässä meistä.

Mukautuva optiikka, jota käytetään tähtitieteessä poistamaan ilmakehän tärinän aiheuttamia häiriöitä, tulee myös hyödyksi. Sen käyttötarkoitus on ohjata kaukoputkea tietokoneella, jotta vältetään peilin paikallinen muodonmuutos (suuruusluokkaa useita mikrometrejä), mikä korjaa tuloksena olevan kuvan virheet. Kyllä se toimii Gemini Planet Scanner (GPI) sijaitsee Chilessä. Työkalu julkaistiin ensimmäisen kerran marraskuussa 2013. GPI käyttää infrapunailmaisimia, jotka ovat riittävän tehokkaita havaitsemaan tummien ja kaukaisten kohteiden, kuten eksoplaneettojen, valospektrin. Tämän ansiosta on mahdollista oppia lisää niiden koostumuksesta. Planeetta valittiin yhdeksi ensimmäisistä havaintokohteista. Tässä tapauksessa GPI toimii kuin aurinkokoronografi, mikä tarkoittaa, että se himmentää kaukaisen tähden levyä näyttääkseen lähellä olevan planeetan kirkkauden.

Avain "elämänmerkkien" havaitsemiseen on planeetta kiertävän tähden valo. Ilmakehän läpi kulkevat eksoplaneetat jättävät erityisen jäljen, joka voidaan mitata maasta spektroskooppisilla menetelmillä, ts. fyysisen kohteen lähettämän, absorboiman tai sironneen säteilyn analyysi. Samanlaista lähestymistapaa voidaan käyttää eksoplaneettojen pintojen tutkimiseen. On kuitenkin yksi ehto. Pintojen tulee absorboida tai siroittaa valoa riittävästi. Haihtuvat planeetat eli planeetat, joiden ulkokerrokset kelluvat suuressa pölypilvessä, ovat hyviä ehdokkaita.

Kuten käy ilmi, voimme jo tunnistaa elementtejä, kuten planeetan pilvisyys. Tiheän pilvipeitteen olemassaolo eksoplaneettojen GJ 436b ja GJ 1214b ympärillä todettiin kantatähtien valon spektroskooppisen analyysin perusteella. Molemmat planeetat kuuluvat niin kutsuttujen supermaiden luokkaan. GJ 436b sijaitsee 36 valovuoden päässä Maasta Leijonan tähdistössä. GJ 1214b on Ophiuchuksen tähdistössä, 40 valovuoden päässä.

Euroopan avaruusjärjestö ESA työskentelee parhaillaan satelliitin parissa, jonka tehtävänä on karakterisoida tarkasti ja tutkia jo tunnettujen eksoplaneettojen rakennetta.CHEOPS). Tämän tehtävän on määrä käynnistyä vuonna 2017. NASA puolestaan ​​haluaa lähettää jo mainitun TESS-satelliitin avaruuteen samana vuonna. Helmikuussa 2014 Euroopan avaruusjärjestö hyväksyi operaation PLATON, liittyy kaukoputken lähettämiseen avaruuteen, joka on suunniteltu etsimään Maan kaltaisia ​​planeettoja. Nykyisen suunnitelman mukaan vuonna 2024 hänen pitäisi alkaa etsiä vettä sisältäviä kivisiä esineitä. Näiden havaintojen pitäisi auttaa myös eksokuun etsinnässä, samalla tavalla kuin Keplerin tietoja käytettiin.

Euroopan ESA kehitti ohjelman useita vuosia sitten. Darwin. NASA:lla oli samanlainen "planeetan telakone". TPF (). Molempien hankkeiden tavoitteena oli tutkia Maan kokoisilta planeetoilta ilmakehän kaasuja, jotka viestivät suotuisista elämästä. Molemmat sisälsivät rohkeita ideoita avaruusteleskooppiverkostosta, joka tekisi yhteistyötä maan kaltaisten eksoplaneettojen etsimisessä. Kymmenen vuotta sitten teknologiat eivät olleet vielä tarpeeksi kehittyneitä, ja ohjelmat suljettiin, mutta kaikki ei ollut turhaa. NASAn ja ESAn kokemusten ansiosta he työskentelevät parhaillaan yhdessä yllä mainitun Webb-avaruusteleskoopin parissa. Suuren 6,5 metrin peilinsä ansiosta on mahdollista tutkia suurten planeettojen ilmakehää. Tämän ansiosta tähtitieteilijät voivat havaita hapen ja metaanin kemiallisia jäämiä. Tämä on tarkkoja tietoja eksoplaneettojen ilmakehistä - seuraava askel näiden kaukaisten maailmojen tiedon jalostuksessa.

NASA:lla työskentelevät useat tiimit kehittääkseen uusia tutkimusvaihtoehtoja tälle alueelle. Yksi näistä vähemmän tunnetuista ja vielä alkuvaiheessa olevista on . Siinä käsitellään tähden valon peittämistä jollain sateenvarjolla, jotta voit tarkkailla planeettoja sen laitamilla. Aallonpituuksia analysoimalla on mahdollista määrittää niiden ilmakehän komponentit. NASA arvioi projektin tänä tai ensi vuonna ja päättää, onko tehtävä sen arvoinen. Jos se alkaa, niin vuonna 2022.

Sivilisaatiot galaksien reuna-alueilla?

Elämän jälkien löytäminen tarkoittaa vaatimattomampia pyrkimyksiä kuin kokonaisten maan ulkopuolisten sivilisaatioiden etsiminen. Monet tutkijat, mukaan lukien Stephen Hawking, eivät neuvo jälkimmäistä - ihmiskunnalle mahdollisesti kohdistuvien uhkien vuoksi. Vakavissa piireissä ei yleensä mainita mistään muukalaissivilisaatioista, avaruusveljistä tai älykkäistä olennoista. Kuitenkin, jos haluamme etsiä edistyneitä avaruusolentoja, joillain tutkijoilla on myös ideoita, kuinka lisätä heidän löytämismahdollisuuksiaan.

Esim. Astrofyysikko Rosanna Di Stefano Harvardin yliopistosta sanoo, että kehittyneet sivilisaatiot elävät tiheästi pakattuissa pallomaisissa klusteissa Linnunradan laitamilla. Tutkija esitteli teoriansa American Astronomical Societyn vuosikokouksessa Kissimmeessä, Floridassa vuoden 2016 alussa. Di Stefano perustelee tätä melko kiistanalaista hypoteesia sillä, että galaksimme reunalla on noin 150 vanhaa ja vakaata pallomaista klusteria, jotka tarjoavat hyvän pohjan minkä tahansa sivilisaation kehitykselle. Lähietäisyydellä sijaitsevat tähdet voivat tarkoittaa monia lähellä olevia planeettajärjestelmiä. Niin monet palloiksi ryhmittyneet tähdet ovat hyvä maaperä onnistuneille hyppyille paikasta toiseen säilyttäen samalla kehittyneen yhteiskunnan. Tähtien läheisyys tähtien joukoissa voi olla hyödyllistä elämän ylläpitämisessä, Di Stefano sanoi.