Katalyytin ohjaus
Ammattimaisesti katalysaattorina tunnetun katalysaattorin kulumisasteen arviointi, jota jatkuvasti suorittaa sisäinen diagnostiikkajärjestelmä, koostuu pakokaasujen happipitoisuuden muutoksen tarkistamisesta ennen ja jälkeen katalysaattorin.
Tätä tarkoitusta varten käytetään happianturien (tunnetaan myös nimellä lambda-anturit) lähettämiä signaaleja. Yksi antureista on asennettu hänen eteensä 
katalysaattori ja toinen takaosa. Signaalien ero johtuu siitä, että osa pakokaasun hapesta jää katalyytin loukkuun ja siksi pakokaasun happipitoisuus on katalysaattorin jälkeen. Katalyytin happikapasiteettia kutsutaan happikapasiteetiksi. Se pienenee katalyytin kuluessa, mikä johtaa hapen osuuden kasvuun siitä poistuvissa pakokaasuissa. Sisäinen diagnostiikkajärjestelmä arvioi katalyytin happikapasiteetin ja määrittää sen avulla sen tehokkuuden.
Ennen katalyyttiä asennettua happianturia käytetään pääasiassa seoksen koostumuksen ohjaamiseen. Jos kyseessä on ns. stoikiometrinen seos, jossa polttoaineannoksen polttamiseen kulloinkin tarvittava todellinen ilmamäärä on yhtä suuri kuin teoreettinen laskettu määrä, niin sanottu binäärianturi. Se kertoo ohjausjärjestelmälle, että seos on rikasta tai laihaa (polttoaineelle), mutta ei kuinka paljon. Tämä viimeinen tehtävä voidaan suorittaa ns. laajakaistaisella lambda-anturilla. Sen lähtöparametri, joka kuvaa pakokaasujen happipitoisuutta, ei ole enää portaittain muuttuva jännite (kuten kaksiasentoisessa mittapäässä), vaan lähes lineaarisesti kasvava virranvoimakkuus. Tämä mahdollistaa pakokaasujen koostumuksen mittaamisen laajalla ylimääräisen ilman suhteen alueella, joka tunnetaan myös lambda-suhteena, mistä johtuu termi laajakaista-anturi.
Katalysaattorin taakse asennettu lambda-anturi suorittaa toisen toiminnon. Katalysaattorin edessä sijaitsevan happianturin ikääntymisen seurauksena sen signaalin perusteella säädelty seos (sähköisesti oikein) laihtuu. Tämä on seurausta anturin ominaisuuksien muuttamisesta. Toisen happianturin tehtävänä on hallita poltetun seoksen keskimääräistä koostumusta. Jos moottorin ohjain havaitsee signaaliensa perusteella, että seos on liian laihaa, se lisää ruiskutusaikaa vastaavasti saadakseen sen koostumuksen ohjausohjelman vaatimusten mukaiseksi.
