Alliancen maanvalvontajärjestelmä

AGS-järjestelmä on suunniteltu suorittamaan Nato-maiden rajojen turvallisuuteen (sekä maalla että merellä), sotilaiden ja siviilien suojeluun sekä kriisinhallintaan ja humanitaariseen apuun liittyviä tehtäviä.

Viime vuoden 21. marraskuuta Northrop Grumman ilmoitti onnistuneesta transatlanttisesta lennosta ensimmäisellä miehittämättömällä ilma-aluksella (UAV) RQ-4D, joka suorittaa pian tiedustelutehtäviä Pohjois-Atlantin liitolle. Tämä on ensimmäinen viidestä suunnitellusta miehittämättömästä ilma-aluksesta, jotka toimitetaan Eurooppaan NATO AGS-ilmavalvontajärjestelmän tarpeisiin.

Miehittämätön RQ-4D-lentokone nousi 20 Palmdalesta, Kaliforniasta, ja noin 2019 tuntia myöhemmin, 22., laskeutui Italian ilmavoimien Sigonella-tukikohtaan. USA:ssa rakennettu UAV täyttää Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) myöntämät sotilastyyppiset sertifiointivaatimukset soolonavigaatiolle Euroopan ilmatilassa. RQ-21D on versio miehittämättömästä Global Hawk -lentokoneesta, joka on ollut Yhdysvaltain ilmavoimien käytössä useiden vuosien ajan. Pohjois-Atlantin liiton ostamat miehittämättömät ilma-alukset on mukautettu sen vaatimuksiin, ne suorittavat tiedustelu- ja valvontatoimia rauhan-, kriisi- ja sodan aikana.

NATO AGS -järjestelmä sisältää miehittämättömiä ilma-aluksia edistyneillä tutkajärjestelmillä, maakomponenteilla ja tuella. Pääohjauselementti on Main Operating Base (MOB), joka sijaitsee Sigonellassa, Sisiliassa. Naton miehittämättömät AGS-ilma-alukset lähtevät täältä. Kaksi lentokonetta on päivystyksessä samaan aikaan, ja niiden kansille asennettujen SAR-GMTI-tutkien tiedot analysoivat kaksi asiantuntijaryhmää. AGS NATO -ohjelma on ollut Pohjois-Atlantin liiton maiden erittäin tärkeä aloite useiden vuosien ajan, mutta sitä ei ole vielä täysin toteutettu. Täyteen toimintavalmiuteen jäi kuitenkin vain pieniä askeleita. Tämä ratkaisu on hyvin samanlainen kuin NATO Airborne Early Warning and Control Force (NAEW&CF), joka on toiminut lähes neljä vuosikymmentä.

AGS-järjestelmä koostuu kahdesta osasta: ilmasta ja maasta, jotka tarjoavat analyyttisten palveluiden ja teknisen tuen ohella myös henkilöstön koulutusta.

Naton AGS-järjestelmän tarkoituksena on täyttää aukko Pohjois-Atlantin liiton erittäin tärkeissä tiedusteluvalmiuksissa. Ei vain Nato-ryhmä ole huolissaan tämän aloitteen onnistumisesta. Tämän turvallisuusinvestoinnin onnistuminen riippuu suurelta osin kaikista niistä, jotka tietävät, että vain uusien valmiuksien hankkiminen voi auttaa meitä ylläpitämään turvallisuutta Euroopassa ja maailmassa. Tämä tärkeä aloite on seurata jatkuvasti kaikkea, mitä tapahtuu maalla ja merellä, myös etäisyyden päässä Pohjois-Atlantin liiton alueelta, vuorokauden ympäri ja kaikissa sääolosuhteissa. Tärkeä tehtävä on tarjota nykyaikaisimpia tiedusteluvalmiuksia tiedustelu-, valvonta- ja RNR-valmiuksien (Intelligence, Surveillance and Reconnaissance) alalla.

Monien vuosien ylä- ja alamäkien jälkeen 15 maan ryhmä päätti yhdessä hankkia nämä erittäin tärkeät valmiudet Naton AGS:n alalla, ts. rakentaa integroitu järjestelmä, joka koostuu kolmesta osasta: ilma, maa ja tuki. NATO AGS:n ilmasegmentti koostuu viidestä aseettomasta RQ-4D Global Hawk UAV:sta. Tämä amerikkalainen, tunnettu miehittämätön lentoalusta perustuu Northrop Grumman Corporationin valmistaman Global Hawk Block 40 -lentokoneen suunnitteluun, joka on varustettu MP-RTIP-teknologialla (Multi Platform - Radar Technology Insertion Program) rakennetulla tutkalla sekä viestintälinkki näkökentän sisällä ja näkökentän ulkopuolella, erittäin pitkän kantaman ja laajakaistaisilla datayhteyksillä.

Nato AGS:n maasegmentti, joka on tärkeä osa tätä uutta järjestelmää, koostuu miehittämättömien AGS MOB -lentokoneiden tiedustelutehtävää tukevista erikoistiloista ja useista maa-asemista, jotka on rakennettu liikkuviin, kannettaviin ja kannettaviin kokoonpanoihin, jotka pystyvät yhdistämään ja tietojen käsittelyn kyky toimia. Nämä laitteet on varustettu liitännöillä, jotka tarjoavat korkeatasoista vuorovaikutusta useiden datakäyttäjien kanssa. Naton mukaan tämän järjestelmän maasegmentti tulee olemaan erittäin tärkeä rajapinta Naton pääjärjestelmän AGS-järjestelmän ja useiden C2ISR-järjestelmien (Command, Control, Intelligence, Surveillance & Reconnaissance) välillä komento-, valvonta-, tiedustelu-, valvonta- ja tiedustelussa. . . Maasegmentti kommunikoi monien jo olemassa olevien järjestelmien kanssa. Se toimii useiden operatiivisten käyttäjien kanssa sekä toimii poissa lentokoneen valvonta-alueelta.

Tällaista NATO AGS-järjestelmän monialuekäyttöä toteutetaan, jotta operaatioalueella saadaan jatkuvasti tilannetietoa tarpeisiin, mukaan lukien joukkojen kehittämisalueille sijoitetut komentajat. Lisäksi AGS-järjestelmä pystyy tukemaan monenlaisia ​​tehtäviä, jotka ylittävät strategisen tai taktisen tiedustelun. Näillä joustavilla työkaluilla on mahdollista toteuttaa: siviilien suojelua, rajavalvontaa ja merenkulun turvallisuutta, terrorismin vastaisia ​​tehtäviä, kriisinhallintaprosessin tukemista ja humanitaarista apua luonnonkatastrofien varalta, etsintä- ja pelastusoperaatioiden tukemista.

Naton AGS-ilmavalvontajärjestelmän historia on pitkä ja monimutkainen, ja se vaati usein kompromisseja. Vuonna 1992 Nato-maiden mahdollisuus hankkia yhteisesti uusia joukkoja ja voimavaroja määriteltiin Naton puolustussuunnittelukomitean vuosittain tekemän talouskasvun analyysin perusteella. Tuolloin ajateltiin, että liittouman tulisi pyrkiä vahvistamaan maapohjaisia ​​ilmavalvontavalmiuksia, joita täydennetään mahdollisuuksien mukaan muilla jo toimivilla ja ilmassa olevilla tiedustelujärjestelmillä, jotka ovat yhteentoimivia useiden maiden omistamien uusien integroitujen järjestelmien kanssa.

Alusta alkaen odotettiin, että talouskasvun eteenpäin menemisen ansiosta NATO AGS -maavalvontajärjestelmä pystyy tukeutumaan useisiin erityyppisiin maavalvontajärjestelmiin. Kaikki olemassa olevat kansalliset järjestelmät, jotka pystyvät seuraamaan tilannetta, otetaan huomioon. Käsitellään TIPS-järjestelmän amerikkalaisen version (Transatlantic Industrial Proposed Solution) tai uuden ilmatutkan kehittämiseen perustuvan eurooppalaisen version rakentamista; Eurooppalainen aloite on nimeltään SOSTAR (Stand off Surveillance Target Acquisition Radar). Kaikki nämä eri näkemyksiä omaavien valtioryhmien yritykset luoda uusia voimavaroja eivät kuitenkaan saaneet riittävää tukea Pohjois-Atlantin liitolta niiden toteuttamisen aloittamiseksi. Suurin syy Nato-maiden erimielisyyksiin oli jakautuminen maihin, jotka kannattivat ajatusta Yhdysvaltain tutkaohjelman TCAR (Transatlantic Cooperative Advanced Radar) käyttämisestä, ja maihin, jotka vaativat eurooppalaista ehdotusta (SOSTAR).

Syyskuussa 1999, pian Puolan liittymisen jälkeen Pohjois-Atlantin liittoon, liityimme laajaan joukkoon Nato-maita, jotka tukivat aktiivisesti tätä tärkeää liittoutuman aloitetta. Tuolloin konflikti Balkanilla jatkui, ja oli vaikea sulkea pois sitä, että maailman tilanne olisi vapaa uusista kriiseistä tai jopa sodista. Siksi tällaiset mahdollisuudet katsottiin tässä tilanteessa tarpeellisiksi.

Vuonna 2001 Yhdysvaltoihin kohdistuneiden terrori-iskujen jälkeen Pohjois-Atlantin neuvosto päätti elvyttää ajatuksen Naton AGS-järjestelmän rakentamisesta käynnistämällä kehitysohjelman, joka on kaikkien jäsenmaiden käytettävissä. Vuonna 2004 NATO päätti tehdä valinnan, joka merkitsi kompromissia Euroopan maiden ja Yhdysvaltojen kantojen välillä. Tämän kompromissin pohjalta tehtiin päätös luoda yhdessä NATO AGS:n miehitettyjen ja miehittämättömien ilma-alusten laivasto. NATO AGS:n lentosegmentin piti koostua eurooppalaisista miehitetyistä lentokoneista Airbus A321 ja amerikkalaisen teollisuuden BSP RQ-4 Global Hawkin valmistamista miehittämättömistä tiedustelulentokoneista. NATO AGS:n maasegmentin oli tarkoitus sisältää laaja valikoima kiinteitä ja liikkuvia maa-asemia, jotka pystyvät välittämään tietoja järjestelmästä valituille käyttäjille.

Nato-maat päättivät vuonna 2007 Euroopan maiden yhä pienempien puolustusbudjettien vuoksi lopettaa työskentelyn melko kalliin NATOn AGS-lentokoneiden sekalaivaston version toteuttamiseksi ja ehdottivat sen sijaan halvempaa ja yksinkertaistettua versiota rakentamisesta. Naton AGS-järjestelmä, jossa NATO AGS -lentosegmentin piti perustua vain todistetusti miehittämättömiin tiedustelulentokoneisiin, ts. Käytännössä tämä merkitsi American Global Hawk Block 40 UAV:n hankintaa, joka oli tuolloin ainoa täysin toimintakuntoinen miehittämätön lentokone Natossa Naton suurimmaksi luokkaan III luokitelluista maista High Altitude, Long Endurance (HALE) lisäksi. ) -luokka ja siihen liittyvä MP-tutka -RTIP (Multi Platform Radar Technology Insertion Program).

Valmistajan mukaan tutka kykeni havaitsemaan ja seuraamaan liikkuvia maakohteita, kartoittamaan maastoa sekä tarkkailemaan ilmakohteita, mukaan lukien matalan korkeuden risteilyohjukset, kaikissa sääolosuhteissa, päivällä ja yöllä. Tutka perustuu AESA (Active Electronics Scanned Array) -tekniikkaan.

Helmikuussa 2009 ohjelmaan edelleen osallistuvat Naton jäsenvaltiot (eivät kaikki) aloittivat Naton AGS PMOU (Programme Memorandum of Understanding) yhteisymmärryspöytäkirjan allekirjoitusprosessin. Se oli Nato-maiden (mukaan lukien Puola) välillä sovittu asiakirja, jotka päättivät tukea aktiivisesti tätä aloitetta ja osallistua tarvittavan infrastruktuurin hankkimiseen uudelle liittoutuneelle järjestelmälle.

Puola päätti tuolloin talouskriisin edessä, joka uhkasi seurauksiaan saman vuoden keväällä, ja päätti lopulta olla allekirjoittamatta tätä asiakirjaa ja vetäytyi tästä ohjelmasta huhtikuussa osoittaen, että tilanteessa, jossa taloustilanne parani, se voisi palata aktiivisesti tukemaan näitä tärkeitä aloitteita. Lopulta vuonna 2013 Puola palasi ohjelmaan edelleen osallistuvien Nato-maiden ryhmään ja päätti niistä viidentenätoistana saattaa yhdessä päätökseen tämän tärkeän Pohjois-Atlantin liiton aloitteen. Ohjelmaan osallistuivat seuraavat maat: Bulgaria, Tanska, Viro, Saksa, Liettua, Latvia, Luxemburg, Italia, Puola, Tšekki, Norja, Romania, Slovakia, Slovenia ja Yhdysvallat.