Kuunari-kapteeni-Borchardt

Kapteeni Borchardt purjeiden alla Pommerinlahdella.

Kolmimastoinen kuunari Kapitan Borchardt on Puolan lipun alla purjehtivista suurista jahdeista (purjeveneistä) vanhin, vaikka samalla sen historia valkoisen ja punaisen alla on vain muutamia - vaikkakin pitkiä - hetkiä vuosisadan historiassa. alus.

Se, että hän monien mullistusten jälkeen löysi kotisatamansa Szczecinistä, on myös vahvistus yhteiskunnan asteittaisesta rikastumisesta (tai, jos niin haluat, asteittaisesta kerrostumisesta), sillä ilman häntä kauppapurjelaivaa ei olisi olemassa. Tämä on myös osoitus tuulen normalisoitumisesta. Suhteellisen suuri alus selviää aluksella suoritetusta tarkoin määritellystä toiminnasta turvautumatta menneisyyden legendoihin, usein perinteen kaupallistamiseen haistelevaan toimintaan sekä itsevarmuuteen, jolle on ominaista erilaisten jalojen aloitteiden ilmestyminen julkiseen taskuun. . Mitä tulee itse laivaan, se vietti äärimmäisen kiireistä elämää, mikä jollain tavalla kuvaa Pohjanmeren "pienen laivaliikenteen" muutoksia.

Perinteinen purjehduskabotaasi

Nykyinen Kapitan Borchardt rakennettiin JJ Pattje und Zoonin telakalla hollantilaisessa Waterhuizenin kaupungissa, joka sijaitsee Winshoterdeep-kanavalla. Kölin laskeminen tapahtui 13. heinäkuuta 1917, yksikkö luovutettiin vastaanottajalle seuraavan vuoden 12. huhtikuuta. Telakan numeroon 113 rakennettu teräskuunari, joka oli tarkoitettu kabotaasiin ja kauppaan Britannian satamien kanssa, sai nimekseen "Nora". Itse telakka, joka tunnetaan nykyään nimellä Pattje Waterhuizen BV, sijaitsee kanavasaarella. Nykyään Waterhuizen, vaikkakin hallinnollisesti erilainen, on itse asiassa Groningenin esikaupunki. On huomionarvoista, että mainittu kaupunki sijaitsee noin 40 km:n päässä Lauversmeer-tekojärvestä (poran luomisajankohtana se oli Waddenzeen, josta se katkaisi rummujärjestelmällä varustettu pato vuonna 1969 ).

Ei siis ole liioittelua sanoa, että Borchardt perustettiin sisävesille, vaikka Alankomaissa tällä on hieman erilainen merkitys. Koska suuri sota oli vielä käynnissä, kun alus luovutettiin omistajalle (Gustav Adolph van Veen Scheveningenistä), sen kyljillä oli valkoisia puolueettomuuden merkkejä, jotka koostuivat erisnimestä ja ilmoituksesta kuulumisesta ei- sotaa käyvä maa (Hollanti). Aluksi Van Veen rekisteröi kuunarin Scheveningeniin (rannikkokaupunki, joka sijaitsee Haagin vieressä pohjoisessa). Asiakirjat osoittavat, että se oli ainoa tämän henkilön omistama alus, joten ei voida sulkea pois sitä, että kuunarin hankinta oli investointi ja omistaja luotti nopeaan voittoon sodan päättymisen jälkeen. Tästä todistaa se, että jo marraskuussa 1918 aluksen operaattoriksi tuli Rotterdamin yhtiö NV Zeevaart-Maatschappij Albatros. Tämä jakso ei kuitenkaan kestänyt kauan, sillä heinäkuussa 1919 aluksen omistivat R. Kramer ja J. H. Cruise.

Groningenista, ja NV Zeevaart Maatschappij Groningen ottaa toiminnan hoitaakseen. Hän oli johtaja kahdeksalle omalle pienelle veneelleen (sekä purjehdus- että moottoroitu) ja kymmenen luovutettua. Mielenkiintoista on, että viimeisessä ryhmässä meitä kiinnostavan Harlingen-kuunarin (ns. Nora), joka oli kahden henkilön yhteisomistuksessa, lisäksi kolme muuta R. Kramerin laivaa. Laivan satama oli Delfzijl Emsin suun yläpuolella.

Omistajan ja varustamon muutossarja ei kuitenkaan päättynyt tähän. Toukokuussa 1923 aluksen omistajan konkurssin jälkeen osti Yurien Swirs, mikä liittyi Groningeniin rekisteröidyn sataman muutokseen. Aluksen käyttö ei kuitenkaan vastannut ostajan odotuksia, sillä syyskuussa sen siirtyi Hanseatische Schleppschiffahrt Gustav Dettweilerille.

Bremenistä. Sen jälkeen se nimettiin uudelleen Möweksi. Suuresta nimestä huolimatta ostaja osoittautui vain välittäjäksi, joka 4 päivän kuluttua myi laivan Lyypekin Knopf & Lehmannille. Muutamaa kuukautta myöhemmin laiva meni Dr. Petrus Wischer Westrhauderfenistä (Ems-joella). Sitten sitä kutsuttiin Vadder Geritiksi. Uusi omistaja suhtautui vakavasti aluksen toimintaan, korjasi ja modernisoi sen. Rungon tarkastuksen lisäksi laivaan asennettiin Hanseatische Bergedorf kaksitahti kaksisylinterinen keskipainemoottori (käytti 1916-1966). Saatavilla olevista materiaaleista löytyy tietoa, että sen teho oli 100 hv.