Tragedia Zeebruggessa
Sotilaallinen varustus

Tragedia Zeebruggessa

Onnettoman lautan hylky makaa kyljellään. Leo van Ginderenin valokuvakokoelma

Myöhään iltapäivällä 6. maaliskuuta 1987 brittiläisen laivanomistajan Townsend Thoresenin (nykyisin P&O European Ferries) omistama lautta Herald of Free Enterprise lähti Belgian Zeebruggen satamasta. Laiva palveli kahden kaksoisaluksen ohella Englannin kanaalin mannersatamat Doveriin yhdistävää linjaa. Koska laivanvarustajilla oli kolme vuorotyömiehistöä, aluksia ajettiin erittäin korkealla intensiteetillä. Olettaen, että kaikki matkustajapaikat ovat varattu, he pystyvät kuljettamaan lähes 40 ihmistä kanavan yli Calais-Dover-reitillä. henkilöä päivän aikana.

Iltapäiväristeily 6. maaliskuuta meni hyvin. Klo 18 "Herald" pudotti pitkäsiimat, kello 05 ohitti sisääntulopäät ja kello 18 kapteeni aloitti käännöksen tuodakseen laivan uudelle kurssille, sitten se liikkui nopeudella 24. solmua Yhtäkkiä laiva kallistuu jyrkästi satamaan noin 18°. Kyytiin otetut ajoneuvot (27 henkilöautoa, 18,9 kuorma-autoa ja 30 linja-autoa) siirtyivät nopeasti, mikä lisäsi rullaa. Vettä alkoi tunkeutua runkoon valoaukkojen kautta ja hetken kuluttua suojakaivojen, kannen ja avoimien luukkujen kautta. Lautan tuska kesti vain 81 sekuntia, laiva nojasi vasemman puolen pohjaa vasten ja jäätyi siihen asentoon. Yli puolet rungosta työntyi vedenpinnan yläpuolelle. Vertailun vuoksi voimme muistaa, että toisen maailmansodan aikana vain 47 kuninkaallisen laivaston alusta (noin 3% kokonaistappioista) upotettiin alle 90 minuutissa ...

Huolimatta siitä, että katastrofi tapahtui vain 800 metrin päässä sataman alkulähteestä suhteellisen matalassa vedessä, kuolonuhrien määrä oli kauhistuttava. 459 matkustajasta ja 80 miehistön jäsenestä 193 ihmistä kuoli (mukaan lukien 15 teini-ikäistä ja seitsemän alle 13-vuotiasta lasta, nuorin uhri syntyi vain 23 päivää aikaisemmin). Tämä oli suurin rauhanajan ihmishenkien menetys brittiläisen merenkulun aikakirjoihin sen jälkeen, kun apupartiolaiva Iolaire upposi 1. tammikuuta 1919 Stornowayn lähestyessä Ulko-Hebrideillä (kirjoitimme tästä Sea 4:ssä). /2018).

Uhrien suuri määrä johtui pääasiassa aluksen äkillisestä kaatumisesta. Yllättyneet ihmiset heitettiin takaisin seinille ja katkaistiin vetäytymistie. Pelastusmahdollisuuksia pienensi vesi, joka tunkeutui runkoon suurella voimalla. On syytä huomata, että jos alus olisi uppoutunut suurempiin syvyyksiin ja kaatunut, kuolonuhrien määrä olisi varmasti ollut vielä suurempi. Uppoavalta aluksesta poistuneiden suurin vihollinen puolestaan ​​oli organismien jäähtyminen, hypotermia - veden lämpötila oli noin 4 ° C.

Pelastusoperaatio

Uppoava sukkula lähetti automaattisesti hätäpuhelun. Sen tallensi Oostenden hätäkoordinointikeskus. Myös lähistöllä työskentelevän ruoppauksen miehistö ilmoitti aluksen valojen katoamisesta. 10 minuutin kuluessa nostettiin ilmaan pelastushelikopteri, joka oli päivystyksessä Zeebruggen lähellä olevassa sotilastukikohdassa. Muutamaa minuuttia myöhemmin toinen auto liittyi hänen luokseen. Satamalaivaston pienet yksiköt lähtivät spontaanisti apuun - katastrofi tapahtuihan melkein heidän miehistönsä edessä. Radio Ostend kehotti osallistumaan toimintaan erikoistuneita pelastusryhmiä Hollannista, Isosta-Britanniasta ja Ranskasta. Myös Belgian laivaston sukeltajia ja sukeltajia valmisteltiin tuomaan paikalle, jotka lennätettiin helikopterilla onnettomuuspaikalle vain puoli tuntia lautan kaatumisen jälkeen. Näin vakavien joukkojen mobilisointi pelasti useimpien niiden hengen, jotka selvisivät aluksen uppoamisen kriittisistä 90 sekuntia, eikä rungon sisällä oleva vesi katkaissut heitä. Onnettomuusalueelle saapuneet helikopterit poimivat eloonjääneet, jotka pääsivät omin voimin rikkoutuneiden ikkunoiden kautta veden yläpuolelle työntyvän laivan kylkeen. Veneet ja veneet poimivat eloonjääneet vedestä. Tässä tapauksessa aika oli korvaamaton. Tuolloin noin 4 °C:n veden lämpötilassa terve ja vahva ihminen saattoi oleskella siinä yksilöllisistä taipumuksista riippuen enintään useita minuutteja. Kello 21 mennessä pelastajat olivat laskeneet maihin jo 45 ihmistä, ja tunti rungon tulvimattomiin tiloihin saapumisen jälkeen eloonjääneiden määrä ylitti 200 ihmisen.

Samaan aikaan sukeltajien ryhmät lähtivät aluksen upotettuihin osiin. Näytti siltä, ​​​​että heidän ponnistelunsa eivät tuottaisi mitään tulosta, paitsi toisen ruumiin poistaminen. Kuitenkin kello 00 yhdestä vasemman puolen huoneesta löydettiin kolme eloonjäävää. Tila, josta katastrofi löysi heidät, ei ollut täysin tulvinut, siihen luotiin turvatyyny, jonka avulla uhrit selvisivät avun saapumiseen asti. He olivat kuitenkin viimeiset eloonjääneet.

Kuukausi onnettomuuden jälkeen tärkeän väylän tukkineen lautan hylky nostettiin tunnetun Smit-Tak Towage and Salvagen (osa Smit International AS:tä) ponnisteluilla. Kolme kelluvaa nosturia ja kaksi pelastusponttonia hinaajien tukemina laittoivat ensin lautan tasaiselle kölille ja alkoivat sitten pumpata vettä ulos rungosta. Kun hylky palautui kelluvuutensa, ne hinattiin Zeebruggeen ja sitten Westerscheldan (Scheldtin suu) yli hollantilaiselle De Schelden telakalle Vlissingeniin. Aluksen tekninen kunto mahdollisti peruskorjauksen, mutta laivanomistaja ei ollut siitä kiinnostunut, eivätkä muut ostajat halunneet valita tällaista ratkaisua. Näin ollen lautta päätyi St. Vincentin ja Grenadiinien Kingstownista Compania Naviera SA:n käsiin, joka päätti luovuttaa aluksen ei Euroopassa vaan Kaohsiungissa Taiwanissa. Hinauksen suoritti 5. lokakuuta 1987 - 22. maaliskuuta 1988 hollantilainen hinaaja "Markusturm". Ei ollut tunteita. Hinaushenkilöstö selvisi ensin suuresta myrskystä Cape Finisterren edustalla, vaikka hinaaja rikkoutui, ja sitten hylky alkoi nousta veteen pakottaen heidät Port Elizabethiin, Etelä-Afrikkaan.

Varustaja ja laiva

Townsend Thoresen Shipping Company syntyi, kun Monument Securities -ryhmä osti vuonna 1959 Townsend Car Ferries -varustamon ja sitten sen emoyhtiön Otto Thoresen Shipping Companyn. Vuonna 1971 sama ryhmä osti Atlantic Steam Navigation Company Ltd:n (tuotemerkki Transport Ferry Service). Kaikki kolme European Ferries -alaan ryhmiteltyä yritystä käyttivät Townsend Thoresen -tuotemerkkiä.

Lisää kommentti