Sulje yläkatto, osa 10

Suunnittelun ja hankinnan huipentuma 1936-39. olivat muun muassa ilmatorjuntatykit kaliiperi 90 mm. Laitteet, joiden avulla voit suojata tehokkaasti ilmapuolustusjärjestelmiä suurissa kaupunki- ja teollisuuskeskuksissa.

Artikkelisarjassa, joka julkaistiin "Wojsko i Technika Historiassa" vuonna 2018 yleisotsikolla "Sulje yläkatto ...", lähes kaikki aiheet liittyvät suoraan Puolan keski- ja suuren kaliiperin ilmatorjuntatykistöyn sekä siihen, miten ne liittyvät. keskusteltiin palontorjuntavälineistä. Kunnianhimoisen modernisointiohjelman piirissä olleet Puolan asevoimat ovat kokeneet joukon ylä- ja alamäkiä, joilla on ollut suora vaikutus niiden muotoon rauhan aikana ja niiden taistelutehokkuuteen aseellisissa selkkauksissa. Yllä olevan syklin päättävässä artikkelissa kirjoittaja esittelee toisen Puolan tasavallan modernin ilmapuolustusjärjestelmän viimeiset elementit, jotka on luotu tyhjästä, ja tiivistää kaikki vuosina 1935-1939 tehdyt ponnistelut.

Kansallisen hyvinvointipalvelun kokouksessa 17 käsiteltiin uudelleen aiemmin saman vuoden 1936. helmikuuta ja 7. heinäkuuta käsiteltyä kotiseutualueen ilmapuolustusta (OPL OK). Keskustelussa käsiteltiin uudelleen kokoonpanojen, erityisesti jalkaväkidivisioonan, ilmasta tulevia uhkia vastaan ​​suojaamista. KSUS:n aiemmin hyväksymien laskelmien mukaan jokaisessa DP:ssä piti olla 31 ryhmää 4 mm 40 tykkiä. Tässä tehtiin mielenkiintoinen ehdotus, että riittävän tulivoimakkuuden saavuttamiseksi keskikorkeudessa ja etäisyyksillä, jotka ovat 2 mm:n aseiden tehollisen kantaman ulkopuolella, divisioonalla tulisi lisäksi olla vähintään erillinen 40 mm:n kantoasepatteri. Postulaatti vaikutti oikealta, koska tällä tavalla sen piti vastustaa pommikoneen lisäksi myös tykistön tiedustelua, mikä aiheutti yhtä paljon ongelmia aktiivisille yksiköille.

Ennen Starachowice-ilmatorjuntatykkien tuotantoa 75 mm kaliiperi 75 mm wz. 97/25 muodosti Puolan ilmapuolustusjärjestelmän perustan.

Puolan armeijan mukaan tiedusteluajoneuvot toimivat keskimäärin noin 2000 metrin korkeudessa ja olivat 40 mm:n aseiden kantaman sisällä (tämän aseen teoreettinen kantama oli 3 km). Ongelmana on, että havainto edellä mainitulta korkeudelta tehtiin 4-6 km:n etäisyydellä vihollisasemista. Tämä etäisyys oli kaukana wz:stä. 36. Tehokkaan toiminnan varmistamiseksi keskikorkean tykkipatterin komentajalla oli oltava oma tarkkailu- ja raportointipiste, jossa kerättiin tietoja vihollisen ilmavoimien tämänhetkisistä liikkeistä, ainakin osana tehtävää. hän kattaa suuren osan. Päätuki tässä oli tekniikka, joka ylitti perinteisen suoran havaintoammun kehyksen ja salli ampumisen korvalla (akustiset laitteet). Tästä johtui johtopäätös, että opiskelijoiden olisi pitänyt käyttää autonomisia akkuja, vaikka tällä ilmapuolustuksen organisointitasolla yötyötä ei otettu huomioon (sopivien tähtäinten, heijastimien jne. puute).

Valitettavasti DP:n yläpuolella olevan ilmatilan aktiivisen peitteen vahvistamisen olisi pitänyt tapahtua vasta laajennusohjelman viimeisessä, kolmannessa vaiheessa. Ensimmäinen keskittyi suurten taktisten yksiköiden varustamiseen 40 mm:n laitteilla, ja toinen oli vaihe akkujen aseiden määrän täydentämisessä 6 tai 8 kappaleeseen asti. Kolmas vaihe on vähintään 75 mm:n kaliiperin ilmapuolustusjärjestelmien toimittaminen armeijalle, SZ-reserviin ja DP:n viimeiseen vaiheeseen. Kolmannen vaiheen konkretisoinnissa sille oli myös ominaista tietty tehtävähierarkia:

• • Varsovan ilmapuolustuksen valmistelu ja muiden alla mainittujen tärkeiden kohteiden ilmapuolustuksen organisointityön aloittaminen;
  • suurten operatiivisen tason kokoonpanojen varustaminen ilmatorjuntatykistöllä ja SZ-reservin luominen;
  • muun maan valmisteleminen ilmapuolustukseen;
  • suurten taktisten yksiköiden varustaminen 75 mm:n ilmatorjunta-aseilla.

On syytä muistaa, että vuoden 1936 lopussa, kauan ennen mobilisointisuunnitelman "Z" käyttöönottoa, oli yhteys 33. kivääridivisioonaan, joten arvioitu tarve oli seuraava: 264 40 mm:n tykkiä DP:lle, 78 40 13 mm tykkiä BC:lle, 132 75 mm tykkiä DP:lle. Moottoriyksiköitä (RM) ei laskettu mukaan, vaikka korotus jätettiin avoimeksi.

BC-numerot 15 asti.

Ei vähemmän kiinnostava tilanne oli ns. iso toimintayksikkö, ts. erillinen operaatioryhmä tai armeija, jonka lukumääräksi H:n tai R:n tapauksessa asetettiin alun perin 7. Jokaisella niistä tuli olla 1-3 omaa sekaosastoa, joiden kokonaismäärä ei saa ylittää 12:ta. kunkin kokoonpano oli seuraava: 3 akkua 75 mm:n tykkiä - 4 tykkiä, 1 valonheitinyhtiö 150 cm - 12 asemaa, 1 patteri 40 mm:n aseita - 6 tykkiä (3 joukkuetta). Yhteensä 144 75 mm tykkiä, 144 150 cm valonheittimiä, 72 40 mm tykkiä ja 144 raskasta konekivääriä. Suurin osa innovaatioista esiintyy kuitenkin OK NW:n ja VL:n tasolla, joista kukin on jaettu itä- ja länsisuuntaan korostaen kolme vihollisen ilmailutoiminnan pääaluetta (taulukko 1). Ylipäälliköllä, N tai R tapauksessa, tulisi olla 5 raskasta ilmatorjuntatykistölentuetta, joiden ensisijaisena tehtävänä on puolustaa vaarallisiin suuntiin sijaitsevia valvontakeskuksia. Jokaisen Luoteis-varalinjan piti koostua 3 patterista 90-105 mm tykkejä (12 tykkiä), 1 komppaniasta 150 cm:n valonheittimistä ja 1 patterista 40 mm tykkiä (6 tykkiä).

Yhteensä: 60 90-105 mm tykkiä, 60 150 cm valonheittimiä, 30 40 mm ja 60 raskasta konekivääriä. Lopuksi sisäalue, joka oli kokonaan vihollisen lentokoneiden ulottuvilla, johon kuului 10 ns. alueita ja 5 tiukkaa kaupunkikeskusta. Jälkimmäiset sisällytettiin suunnitelmaan pääasiassa viestintäkeskusten ja valtion elintärkeiden keskusten kustannuksella, joilla oli tarkoitus olla vähintään minimaalinen suoja ilmasta tulevia uhkia vastaan. Ottaen huomioon kotimaiset tarpeet, piti luoda kahden tyyppisiä yksiköitä: kevyet ryhmät 75 mm:n puolikiinteiden tai liikkuvien aseiden laivueen muodossa - 3 akkua, 1 valonheitinkomppania - 12 pylvästä, 1 40-paristo mm aseet ja 6 asetta; saman kokoonpanon pitkän kantaman ryhmät, mutta 90-105 mm:n ilmatorjuntatykit korvaavat 75 mm:n aseet.

Kaiken kaikkiaan toisen Kansainyhteisön ilmatorjunta-sateenvarjon viimeinen elementti koostui 336 75 mm:n tykistä, 48-90-105 mm:n tykistä, 300/384 150 cm:n valonheittimestä ja 384 raskaasta konekivääristä. Kaiken kaikkiaan "Uutta ilmatorjuntatykistöä koskevaa järjestöä" koskevan ehdotuksen täytäntöönpanon tarkoituksena oli houkutella 1356 ilmatorjuntatykkiä WP, 504/588 ilmatorjuntavalotinta ja 654 raskasta konekivääriä suojaamaan akkujen ampuma-asemia. korkeus. korkeus jopa 800m. korvaamaan osan NKM 20 mm raskaasta konekivääristä. Artikkelin sisältämät arvot olivat varmasti vaikuttavia, kun taas ainakin vuosille 1937-1938 nimetyn uuden rauhanjärjestön toteuttamisen alkuvaiheen vuodet olisi pitänyt käyttää saapuvien 40 mm:n laitteiden vastaanottamiseen ja nopeuttamiseen. henkilöstön koulutus.