Viisi veljeä Ranskasta osa 2

Viisi veljeä Ranskasta. Uppoava taistelulaiva "Bouvet" Diyarbakirilia Tahsin Beyn maalauksessa. Taustalla taistelulaiva Gaulois.

Laivojen historia sotaa edeltäneen ajanjakson aikana ei ollut kiinnostava, ja se koostui pääasiassa osallistumisesta vuosittaisiin laivaston manöövereihin ja alusten säännölliseen uudelleensijoittamiseen Välimeren ja pohjoisen laivueen joukkojen välillä (joiden tukikohdat ovat Brestissä ja Cherbourgissa) toimiakseen sodan tapauksessa Isoa-Britanniaa vastaan. Viidestä kuvatusta taistelulaivasta kaksi pysyi käytössä ensimmäisen maailmansodan puhkeamiseen asti - Bouvet ja Joregiberri. Loput, jotka Brennus löysi hieman aikaisemmin, vedettiin pois 1, kun Massena, Carnot ja Charles Martel päätettiin riisua aseista.

Charles Martelin palvelukirjat

Charles Martel aloitti kuntosalin testauksen 28. toukokuuta 1895, jolloin kattilat sytytettiin ensimmäisen kerran, vaikka käyttöönottotoimikunta oli aloittanut työnsä jo saman vuoden helmikuussa. Ensimmäiset kytketyt testit tehtiin syyskuun lopussa. Ne kestivät ensi vuoden toukokuuhun asti. 21. toukokuuta "Charles Martel" meni ensin merelle. Ranskalaiselle laivastolle tykistökokeet olivat tärkeimpiä, sillä niiden valmistumispäivä merkitsi aluksen käyttöönottoa. Charles Martel testattiin ensin 47 mm:n tykillä, sitten 305 mm:n tykillä keulassa ja perätorneissa. Lopuksi testattiin 274 mm:n ja keskikokoista tykistöä. Tykistökokeet aloitettiin virallisesti 10. tammikuuta 1896. Ne olivat epätyydyttäviä, mikä johtui pääasiassa 305 mm:n aseiden alhaisesta tulinopeudesta ja riittämättömästä ilmanvaihdosta, mikä vaikeutti taistelupalvelua. Sillä välin taistelulaiva, jota ei ollut vielä virallisesti otettu käyttöön, osallistui 5.-15 Cherbourgissa laivaston revüüyn osana tsaari Nikolai II:ta.

Brestin lähellä vuoden lopussa suoritetuissa testeissä taistelulaiva syöksyi maahan ja ajoi karille 21. joulukuuta. Rungossa ei ollut vuotoa, mutta alus tarvitsi silmämääräisen tarkastuksen ja kiinnityksen. Päädyin muutamaan kolhuun. Seuraavan vuoden maaliskuun 5. päivänä Charles Martel löi nenänsä kiviin ohjausvian vuoksi. Taipunut nokka korjattiin Toulonissa toukokuun alussa.

Lopulta 2. elokuuta 1897 Charles Martel otettiin käyttöön, vaikkakin tykistövarauksin, ja hänestä tuli osa Välimeren laivuetta, tarkemmin sanottuna 3. laivuetta, yhdessä taistelulaivojen Marceau ja Neptune kanssa. Charles Martelista tuli lippulaiva ja hän korvasi tässä roolissa taistelulaivan Magentan, joka oli juuri lähetetty takaisin korjattavaksi ja suureen modernisointiin.

Tykistöharjoituksissa kiinnitettiin huomiota 305 mm:n tykkien hydraulisten syöttölaitteiden virheelliseen toimintaan. Käsiaseet ladattiin alle 3 minuutissa. Samanaikaisesti hydraulilaitteisto suoritti samaa tehtävää yli 40 sekuntia pidempään. Toinen ongelma oli laukauksen jälkeen muodostuneet jauhekaasut, jotka kerääntyivät tykistön torniin. Toulonissa ankkurissa voimakas tuuli rikkoi kärjen (myöhemmin se korvattiin lyhyemmällä).

Tasavallan presidentti F. F. Faure matkusti 14. ja 16. huhtikuuta 1898 Martelilla. Lisäksi taistelulaiva osallistui koulutuskampanjoihin sekä erikseen että osana koko laivuetta. Ajanjaksolla 11.-21 laivueen alukset purjehtivat Levantin satamiin käyden Kreikan, Turkin ja Egyptin satamissa.

Charles Martel jäi historiaan ensimmäisenä taistelulaivana, jonka sukellusvene torpedoi (tietysti osana harjoituksia). Tapaus sattui 3. heinäkuuta 1901 Korsikan Ajacciossa suoritettujen manöövereiden aikana. Martellia hyökkäsi upouusi sukellusvene Gustave Zédé (palvelussa vuodesta 1900). Hyökkäyksen tehokkuuden osoitti harjoitustorpedon vaurioitunut taistelukärki. Joregiberri melkein törmäsi Gustave Seden, joka oli seuraavana taistelulaivassa. Hyökkäyksestä uutisoitiin laajasti ranskalaisissa ja ulkomaisissa lehdistössä, pääasiassa brittiläisissä.