Yhdysvaltain strategisen johdon lentokoneiden modernisointi
Yhdysvaltain ilmavoimilla on neljä Boeing E-4B Nightwatch -lentokonetta, jotka toimivat Yhdysvaltain hallituksen lentoliikenteen ohjauskeskuksena (NEACP).
Sekä ilmavoimilla että Yhdysvaltain laivastolla on ohjelmia lentokoneiden modernisoimiseksi ydinasekeskuksissa. Yhdysvaltain ilmavoimat suunnittelee korvaavansa neljän Boeing E-4B Nigthwatch -lentokoneen laivastonsa samankokoisella ja suorituskykyisellä alustalla. Yhdysvaltain laivasto puolestaan haluaa ottaa käyttöön oikein säädetyn Lockheed Martin C-130J-30:n, jonka pitäisi korvata 6 Boeing E-XNUMXB Mercury -lentokoneen laivasto tulevaisuudessa.
Edellä mainitut tilat ovat strategisesti tärkeitä lentokoneita, jotka mahdollistavat yhteydenpidon, jos Yhdysvaltain maanpäälliset päätöksentekokeskukset tuhoutuvat tai hävitetään. Niiden pitäisi antaa valtion viranomaisten – Yhdysvaltain hallituksen presidentille tai jäsenille (NCA – National Command Authority) selviytyä – ydinkonfliktin aikana. Molempien alustojen ansiosta Yhdysvaltain viranomaiset voivat antaa tarvittavat tilaukset maanalaisissa kaivoksissa sijaitsevista mannertenvälisistä ballistisista ohjuksista, ydinkärjillä varustetut strategiset pommikoneet ja ballististen ohjusten sukellusveneitä.
Operaatiot "Katsolasien läpi" ja "Yövartio"
Helmikuussa 1961 Strategic Air Command (SAC) käynnisti Operation Through the Looking Glass. Sen tarkoituksena oli pitää ilmassa amfibiolentokoneita suorittamassa ydinvoimien komento- ja ohjauskeskuksen (ABNKP - Airborne Command Post) tehtäviä. Tähän tehtävään valittiin kuusi Boeing KC-135A Stratotanker -tankkauslentokonetta, EC-135A. Aluksi ne toimivat vain lentävinä radioreleasemina. Kuitenkin jo vuonna 1964 otettiin käyttöön 17 EC-135C-lentokonetta. Nämä olivat erityisiä ABNCP-alustoja, jotka oli varustettu ALCS (Airborne Launch Control System) -järjestelmällä, joka mahdollistaa ballististen ohjusten etälaukaisun maassa sijaitsevista kantoraketeista. Kylmän sodan seuraavina vuosikymmeninä SAC:n komento käytti useita erilaisia ABNCP-lentokoneita suorittaakseen Operation Through the Looking Glass -lentokoneita, kuten EC-135P, EC-135G, EC-135H ja EC-135L.
60-luvun puolivälissä Pentagon käynnisti rinnakkaisoperaation nimeltä Night Watch. Sen tarkoituksena oli ylläpitää presidentin ja maan toimeenpanovallan (NEACP - National Emergency Airborne Command Post) lennonjohtokeskuksina toimivien lentokoneiden taisteluvalmiutta. Kriisin sattuessa heidän tehtävänsä oli myös evakuoida presidentti ja Yhdysvaltain hallituksen jäsenet. Kolme EC-135J-standardin mukaisesti muunnettua KC-135B-säiliöalusta valittiin suorittamaan NEACP-tehtäviä. 70-luvun alussa käynnistettiin ohjelma EC-135J-koneen korvaamiseksi uudemmalla alustalla. Helmikuussa 1973 Boeing sai sopimuksen kahden muunnetun Boeing 747-200B -lentokoneen toimittamisesta, E-4A. E-Systems sai tilauksen avioniikka- ja viestintälaitteista. Vuonna 1973 Yhdysvaltain ilmavoimat ostivat vielä kaksi B747-200B:tä. Neljäs oli varustettu nykyaikaisemmilla laitteilla, mm. MILSTAR-järjestelmän satelliittiviestintäantenni ja sai siksi merkinnän E-4B. Lopulta tammikuuhun 1985 mennessä kaikki kolme E-4A:ta päivitettiin samalla tavalla ja nimettiin myös E-4B:ksi. B747-200B:n valinta Night Watch -alustaksi mahdollisti hallituksen ja valvontakeskusten luomisen, joilla oli suuri autonomia. E-4B voi ottaa kyytiin miehistön lisäksi noin 60 henkilöä. Hätätilanteessa alukseen mahtuu jopa 150 henkilöä. Johtuen kyvystä ottaa polttoainetta ilmaan, E-4B:n lennon kestoa rajoittaa vain kulutustarvikkeiden kulutus. Ne voivat pysyä ilmassa keskeytyksettä jopa useita päiviä.
Vuoden 2006 alussa oli suunnitelma poistaa kaikki E-4B:t käytöstä kolmen vuoden kuluessa. Puolet säästöistä etsiessään ilmavoimat ehdottivat myös, että vain yksi esimerkki voitaisiin vetää pois. Vuonna 2007 näistä suunnitelmista luovuttiin ja E-4B-laivaston asteittainen modernisointi aloitettiin. Yhdysvaltain ilmavoimien mukaan näitä lentokoneita voidaan käyttää turvallisesti enintään vuoteen 2038 asti.
E-4B:tä tankkaamassa Boeing KC-46A Pegasus -tankkerilentokone. Näet selvästi merkittävän eron molempien rakenteiden koossa.
Missio TAKAMO
60-luvun alussa Yhdysvaltain laivasto aloitti ohjelman ottaakseen käyttöön ballististen ohjusten sukellusveneitä sisältävän viestintäjärjestelmän nimeltä TACAMO (Take Charge and Move Out). Vuonna 1962 testaukset aloitettiin KC-130F Herculesin tankkauskoneella. Se on varustettu erittäin matalataajuisella (VLF) radiotaajuuslähettimellä ja antennikaapelilla, joka vapautuu lennon aikana ja päättyy kartion muotoiseen painoon. Sitten päätettiin, että optimaalisen tehon ja siirtoetäisyyden saavuttamiseksi kaapelin tulisi olla enintään 8 km pitkä ja sitä hinattava lentokoneella lähes pystysuorassa asennossa. Lentokoneen sen sijaan on suoritettava lähes jatkuva ympyrälento. Vuonna 1966 neljä Hercules C-130G:tä muunnettiin TACAMO-tehtävää varten ja nimettiin EC-130G:ksi. Tämä oli kuitenkin väliaikainen ratkaisu. Vuonna 1969 12 EC-130Q:ta TACAMO-operaatioon alkoi tulla palvelukseen. Neljä EC-130G:tä on myös muokattu vastaamaan EC-130Q-standardia.
