Romanian armeija taistelussa Odessan puolesta vuonna 1941.

Etelärintaman aseman heikkenemisen yhteydessä Neuvostoliiton korkein johto päätti evakuoida Odessan käyttääkseen sinne sijoitettuja joukkoja Krimin ja Sevastopolin puolustuksen vahvistamiseen. Kuvassa: Romanian armeija saapuu kaupunkiin.

Kun Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon alkoi 22. kesäkuuta 1941 (operaatio Barbarossa), yksi ensimmäisistä liittoutuneista armeijoista, joka yhdessä Wehrmachtin kanssa siirtyi syvälle Neuvostoliittoon, oli Romanian armeija.

Syyskuussa 1939 Romania pysyi puolueettomana Saksan ja Neuvostoliiton Puolan valloituksen edessä. Saksa kuitenkin valtasi tämän maan vähitellen taloudellisesti ja poliittisesti käyttämällä Horia Simin johtamaa romanialaista fasistista rautakaartiliikettä, joka oli sokeasti suuntautunut Kolmanteen valtakuntaan ja sen johtajaan Adolf Hitleriin. Saksan toimet löysivät hedelmällistä maaperää, kun Romania tunsi olevansa Neuvostoliiton uhattuna yhä enemmän. Neuvostoliitto panee täytäntöön elokuun 1939 Ribbentrop-Molotov-sopimuksen määräyksiä ja pakotti Romanian siirtämään Bessarabian ja Pohjois-Bukovinan kesäkuussa 1940. Heinäkuussa Romania erosi Kansainliitosta. Tuleva liittolainen antoi maahan toisen iskun, kun Saksa ja Italia lisäsivät tukeaan Unkarin politiikalle ja pakottivat Romanian hallituksen luovuttamaan toisen osan Romanian aluetta Unkarille. Osana Wienin välimiesmenettelyä 30. elokuuta 1940 Maramures, Krishna ja Pohjois-Transilvania (43 500 km²) siirrettiin Unkarille. Syyskuussa Romania luovutti Etelä-Dobrujan Bulgarialle. Kuningas Kaarle II ei pelastanut pääministeri J. Gigurtin hallitusta ja 4 kenraali Ion Antonescusta tuli hallituksen päämies ja Horia Simasta varapääministeri. Uuden hallituksen ja julkisen mielipiteen painostuksesta kuningas luopui kruunusta poikansa Michael I:n hyväksi. 1940. marraskuuta Romania liittyi Kominternin vastaiseen sopimukseen ja kieltäytyi brittiläisistä takeista, mikä oli huijausta. Rautakaarti valmisteli vallankaappausta saadakseen kaiken vallan. Juoni paljastettiin, salaliittolaiset pidätettiin tai he pakenivat Horia Siman tavoin Saksaan. Säännöllisiä taisteluita käytiin Romanian armeijan ja legioonalaisten välillä; 23 ihmistä kuoli, joista 2500 sotilasta. Rautakaarti poistettiin vallasta tammikuussa 490, mutta sen kannattajat ja jäsenet eivät kadonneet ja saivat edelleen merkittävää tukea erityisesti armeijassa. Hallitus organisoitiin uudelleen, ja sitä johti kenraali Antonescu, joka otti nimikkeen "Johtaja" - Romanian kansan ylipäällikkö.

17. syyskuuta 1940 Antonescu pyysi apua Saksan armeijan uudelleenorganisoimiseen ja kouluttamiseen. Saksan sotilasoperaatio saapui virallisesti 12. lokakuuta; se koostui 22 430 ihmisestä, joista 17 561 sotilasta. Niiden joukossa oli ilmatorjuntatykistöyksiköitä, jotka lähetettiin pääasiassa Ploiestin öljykentille, joiden tehtävänä oli suojella niitä mahdollisilta brittiläisiltä ilmahyökkäyksiltä. Ensimmäiset Wehrmachtin yksiköt saapuivat heti koulutusyksiköiden ja sotilasoperaation asiantuntijoiden jälkeen. Myös 13. panssaridivisioonan oli suojeltava öljykenttiä. 6. panssaridivisioona saapui joulukuun puolivälissä 1940, ja keväällä 1941 saatiin päätökseen 11. armeijan osien siirto Romanian alueelle. Kaksi kolmasosaa Saksan 11. armeijasta, joka muodostettiin Romaniassa, koostui jalkaväkidivisioonoista ja romanialaisesta ratsuväestä. Siten liittoutuneiden joukot muodostivat erittäin tärkeän osan Etelä-armeijaryhmää huolimatta kielteisistä mielipiteistä, joita Hitler ilmaisi 30. maaliskuuta 1941 kokouksessa kenraalien kanssa: romanialaiset ovat laiskoja, korruptoituneita; tämä on moraalista mätänemistä. (…) heidän joukkonsa ovat käyttökelpoisia vain silloin, kun leveät joet erottavat heidät taistelukentästä, mutta silloinkin ne ovat epäluotettavia.

Toukokuun ensimmäisellä puoliskolla 1941 Hitler ja Antonescu tapasivat kolmannen kerran Saksan ulkoministerin Joachim von Ribbentropin läsnä ollessa. Romanian johtajan vuonna 1946 kertoman tarinan mukaan juuri tässä kokouksessa päätimme yhdessä hyökätä ehdottomasti Neuvostoliittoa vastaan. Hitler ilmoitti, että valmistelujen päätyttyä operaation oli määrä alkaa yhtäkkiä koko rajalla Mustaltamereltä Itämerelle. Romanian piti palauttaa Neuvostoliitolle menetetyt alueet ja saada oikeus hallita alueita Dnepriin asti.

Romanian armeija sodan aattona

Siihen mennessä Romanian armeijan valmistelut hyökkäystä varten olivat jo edenneet. Saksalaisten johdolla koulutettiin kolme jalkaväkidivisioonaa, joista tuli mallia muille, ja panssarivaunudivisioona alkoi muodostua. Romania alkoi myös varustaa armeijaa nykyaikaisemmilla aseilla, erityisesti vangituilla ranskalaisilla. Tärkeimpien sotilaallisten valmistelujen kannalta tärkein oli kuitenkin käsky lisätä armeija 26 divisioonasta 40 divisioonaan. Kasvava saksalainen vaikutus heijastui myös armeijan organisaatiorakenteeseen; tämä näkyy parhaiten divisioonassa. Ne koostuivat kolmesta jalkaväkirykmentistä, kahdesta tykistörykmentistä (52 75 mm:n tykkiä ja 100 mm:n haubitseja), tiedusteluryhmästä (osittain koneistettu), sapööripataljoonasta ja viestinnästä. Divisioonaan kuului 17 500 sotilasta ja upseeria. Jalkaväkirykmentti pystyi menestyksekkäästi suorittamaan puolustustehtäviä kolmella pataljoonalla (kolme jalkaväkikomppaniaa, konekiväärikomppaniaa, ratsuväen laivuetta ja tukikomppaniaa kuudella 37 mm:n panssarintorjuntatykillä). Panssarintorjuntayhtiö oli varustettu 12 47 mm:n tykillä. Neljä vuoristoprikaatia (jotka muutettiin sittemmin divisiooniksi) muodostettiin myös vuoristojoukon muodostamiseksi, joka oli suunniteltu taistelemaan vaikeissa talviolosuhteissa vuorilla. 1.–24. pataljoonat harjoittelivat itsenäisesti, kun taas 25.–26. pataljoonat harjoittelivat murtomaahiihtoa. Vuoriprikaati (12 upseeria ja miestä) koostui kahdesta kolmen pataljoonan vuorikiväärirykmentistä ja tiedustelupataljoonasta, jota väliaikaisesti vahvisti tykistörykmentti (24 75 mm:n vuoristokivää ja 100 mm haubitsoja ja 12 panssarintorjuntatykkiä 37 mm) , käyttämällä pakkaus vetoa .

Ratsuväki muodosti merkittävän voiman ja muodosti kuuden prikaatin ratsuväkijoukon. Osa 25 ratsuväkirykmentistä liitettiin jalkaväkiosastojen tiedusteluryhmiin. Järjestettiin kuusi ratsuväen prikaatia: 1., 5., 6., 7., 8. ja 9. ratsuväki, jotka koostuivat rikkaammista maanomistajista, jotka joutuivat tottelemaan yksikköä ... omalla hevosella. Vuonna 1941 ratsuväen prikaatit (6500 upseeria ja miestä) koostuivat kahdesta ratsuväkirykmentistä, moottoroidusta rykmentistä, tiedustelulentueesta, tykistörykmentistä, panssarintorjuntakomppaniasta 47 mm aseilla ja sapöörikomppaniasta.