Su-27 Kiinassa
Vuonna 1996 allekirjoitettiin Venäjän ja Kiinan välinen sopimus, jonka perusteella Kiina saattoi tuottaa lisenssillä 200 Su-27SK-hävittäjää, jotka saivat paikallisen nimityksen J-11.
Yksi tärkeimmistä päätöksistä, joka johti Kiinan sotilasilmailun taistelukyvyn merkittävään kasvuun, oli venäläisten Su-27-hävittäjien ja niiden johdannaismuunnelmien ostaminen vieläkin suuremmalla kyvyllä. Tämä askel määritti kuvan Kiinan ilmailusta useiden vuosien ajan ja yhdisti strategisesti ja taloudellisesti Kiinan kansantasavallan ja Venäjän federaation.
Samaan aikaan tämä liike vaikutti suuresti muiden mallien kehitykseen, sekä Su-27:n että meidän johdannaisten, kuten J-20:n, kehitykseen jo pelkästään moottoreiden takia. Kiinan sotilasilmailun taistelupotentiaalin suoran kasvun lisäksi tapahtui myös, tosin epäsuorasti ja Venäjän suostumuksella, teknologian siirtoa ja täysin uusien ratkaisujen etsintää, mikä vauhditti ilmailualan kehitystä.
Kiina on melko vaikeassa tilanteessa ja toisin kuin sen naapurit, joiden kanssa suhteet eivät aina ole hyvät, se voi käyttää vain venäläistä teknologiaa. Maat, kuten Intia, Taiwan, Korean tasavalta ja Japani, voivat käyttää paljon laajempaa valikoimaa taistelulentokoneita, joita kaikki tämäntyyppisten laitteiden toimittajat maailmassa tarjoavat.
Lisäksi Kiinan jälkeenjääneisyys, joka on nopeasti poistumassa monilta talouden aloilta, on kohdannut vakavan esteen turbimoottoreiden puuttumisena, joiden tuotannon hallittiin oikealla tasolla vain muutama maa. Huolimatta intensiivisistä yrityksistä kattaa tämä alue yksin (Moottoreiden kehityksestä ja tuotannosta viime vuosina suoraan vastanneessa China Aircraft Engine Corporationissa on 24 yritystä ja noin 10 000 työntekijää, jotka työskentelevät yksinomaan lentokoneiden voimaloissa), Kiina on edelleen on edelleen erittäin riippuvainen Venäjän kehityksestä, ja kotimaiset voimayksiköt, joita tulisi lopulta käyttää J-20-hävittäjiin, kärsivät edelleen vakavista ongelmista ja niitä on parannettava.
Totta, kiinalaiset tiedotusvälineet kertoivat riippuvuuden päättymisestä venäläisistä moottoreista, mutta näistä vakuutuksista huolimatta vuoden 2016 lopussa allekirjoitettiin merkittävä sopimus AL-31F-lisämoottoreiden ja niiden muunnelmien hankinnasta J-10- ja J-malleihin. -11. J-688-hävittäjät (sopimuksen arvo 399 miljoonaa dollaria, 2015 moottorit). Samaan aikaan kiinalainen tämän luokan voimayksiköiden valmistaja totesi, että pelkästään 400:ssa valmistettiin yli 10 WS-24-moottoria. Luku on suuri, mutta kannattaa muistaa, että omien moottoreiden kehittämisestä ja tuotannosta huolimatta Kiina etsii edelleen hyväksi todettuja ratkaisuja. Äskettäin ei kuitenkaan ollut mahdollista hankkia lisäerää AL-35F41S-moottoreita (1C-tuote), kun ostettiin 117 Su-20-monitoimihävittäjää, jotka ovat todennäköisimmin J-XNUMX-hävittäjien käytössä.
On muistettava, että vain ostamalla sopivat venäläiset moottorit, Kiina saattoi alkaa luoda omia kehitysversioita Su-27-hävittäjästä ja sen myöhemmistä modifikaatioista sekä alkaa suunnitella niin lupaavaa hävittäjää kuin J-20. Tämä antoi sysäyksen maailmanluokan kotimaisten mallien luomiselle. On myös syytä huomata, että venäläisillä itsellään on ollut moottoriongelmia jo jonkin aikaa, ja myös Su-57:n kohdemoottorit (AL-41F1 ja Zdielije 117) viivästyvät. On myös kyseenalaista, pääsevätkö ne heti tuotantoon saatuaan Kiinaan.
Jatkuvasta tutkimuksesta ja kehityksestä huolimatta Sukhoi-lentokoneesta tulee Kiinan sotilasilmailun tukipilari monien vuosien ajan. Tämä koskee erityisesti laivaston ilmailua, jota hallitsevat Su-27-kloonit. Ainakin tällä alueella tämäntyyppisten lentokoneiden voidaan odottaa pysyvän liikenteessä useita vuosikymmeniä. Rannikkolaivaston ilmailussa tilanne on samanlainen. Su-27-perheen lentokoneiden ansiosta kiistanalaisille saarille rakennetut tukikohdat mahdollistavat puolustuslinjojen työntämisen jopa 1000 kilometriä eteenpäin, mikä arvioiden mukaan tarjoaisi riittävän puskurin alueen suojelemiseksi. Kiinan mantereella. Samalla nämä suunnitelmat osoittavat, kuinka pitkälle maa on edennyt ensimmäisten Su-27-lentokoneiden käyttöönoton jälkeen ja kuinka nämä koneet auttavat muokkaamaan alueen poliittista ja sotilaallista tilannetta.
Ensimmäiset toimitukset: Su-27SK ja Su-27UBK
Vuonna 1990 Kiina osti yhden yksipaikkaisen Su-1SK-hävittäjän ja 20 kaksipaikkaisen Su-27UBK-hävittäjän 4 miljardilla dollarilla. Se oli ensimmäinen laatuaan 27 vuoden tauon jälkeen kiinalaisten venäläisten sotilaslentokoneiden hankinnassa. Ensimmäinen erä 30 Su-8SK:ta ja 27 Su-4UBK:ta saapui Kiinaan 27. kesäkuuta 27, toinen - mukaan lukien 1992 Su-12SK:ta - 27. marraskuuta 25. Vuonna 1992 Kiina osti vielä 1995 Su-18SK:ta ja 27 Su:ta. -6 UBK. Heillä oli päivitetty tutka-asema ja lisätty satelliittinavigointijärjestelmän vastaanotin.
Suorat ostot venäläiseltä valmistajalta (kaikki yksipaikkaiset kiinalaiset "kahdeskymmenesseitsemäsosat" rakennettiin Komsomolskin tehtaalla Amurin varrella) päättyivät vuoden 1999 sopimukseen, jonka seurauksena Kiinan sotilasilmailu sai 28 Su-27UBK:ta. Toimitus toteutettiin kolmessa erässä: 2000 - 8, 2001 - 10 ja 2002 - 10.
Niiden ohella kiinalaiset ostivat myös keskipitkän kantaman ilma-ilma-ohjukset R-27R ja pienet R-73 (vientiversiot). Näillä koneilla oli kuitenkin rajalliset maahyökkäysmahdollisuudet, vaikka kiinalaiset vaativatkin hankkimaan vahvistetuilla laskutelineillä varustettuja lentokoneita, jotta varmistetaan samanaikainen käyttö mahdollisimman suurella määrällä pommeja ja polttoainetta. Mielenkiintoista on, että osa maksusta suoritettiin vaihtokaupalla; vastineeksi kiinalaiset toimittivat Venäjälle elintarvikkeita ja kevyen teollisuuden tuotteita (vain 30 prosenttia maksusta maksettiin käteisellä).
